Eineksiin mieltynyt

Jos saisit valita, ottaisitko mieluummin (a) itse tehtyä, kermaista lohikeittoa vai (b) kaupan kala­puikkoja ja keitettyjä perunoita ilman kastiketta?

Entä (a) fetajuusto-porkkana-kesäkurpitsa­kastiketta pastan kanssa vai (b) einespinaattilettuja ja makaronia ilman kastiketta?

Taloudessamme elää neljävuotias, joka valitsee poikkeuksetta vaihtoehdon b.

Parasta ruokaa ovat tasarakenteiset einekset ilman sattumia tai kastikkeita. Ylivoimaisesti pahinta ruokaa on puuro, jota tarjoillaan neljänä päivänä viikossa tarhan aamupalalla, ja toiseksi pahinta kaikki, mikä sisältää keitettyjä kasviksia pois lukien peruna.

Mikä siis auttaisi vähentämään ruokahävikkiä?

Joku neuvoo, että lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon. On totta, että itse pyöritellyissä lihapullissa pienet sipulinpalaset ovat mahdollisia, kun muuten ne eivät todellakaan ole. Hoitopäivästä väsyneet lapset eivät kuitenkaan ole erityisen hauskaa kokkailuseuraa.

Jälkiruualla lahjominen taas on nykyisin kielletty, koska se kuulemma vääristää lasten suhtau­tumista ruokaan ja tekee heistä lohtusyöjiä.

Siksi olemme ottaneet kolmannen keinon eli uhkailun käyttöömme: ”Jos et syö viittä haarkallista jokaista lautaseltasi löytyvää ruokalajia, sinulta otetaan syksyllä neuvolassa verikoe – se muuten tuntuu samalta kuin rokotus – ja voi olla, että joudut syömään sen jälkeen joka päivä pahanmakuisia rautatabletteja, kuten äitisi aikoinaan.”

Yllättävän tehokasta. Olkoonkin, että lapsi syö aika hyvin tuoreita kasviksia ja että emme tunne tämän keinon psykologisia seurauksia.