Konstailematon keitto teki vaikutuksen italialaisravintolassa

Keltajuurikeittoa ja juureen leivottua foccaccia-leipää. Keitto on täysi kymppi, ja sitä olisi syönyt mieluusti enemmänkin. Kuva: Nikke Kinnunen

Ruoka|Ravintolat

4.12.202422:00

Arvio

Nikke Kinnunen

Vilkkaalla paikalla Tampereen keskustan tuntumassa on mukavaa istahtaa syömään hälyttömään ravintola Piemonteen.

Lounasaika on torstaina jo lähenemässä loppuaan, joten reilun parinkymmenen asiakaspaikan ravintolasta on helppo saada pöytä.

Listalla on valittavissa kaksi annosta, käyntipäivänä tomaatti-mozzarellarisottoa ja broileri-pestopastaa. Lisäksi lounaaseen kuuluu alkukeitto ja talon hapanjuureen leivottu foccaccia-leipä sekä kahvi tai tee.

Pääruoaksi valitsen risoton ja jään odottamaan sen saapumista. Pöydästäni näkee suoraan keittiöön, missä kokki valmistaa annokset tilauksesta.

Tomaatti-mozzarellarisotto. Taidolla valmistettuun annokseen olisi voinut mielestäni lisätä muutaman makean kirsikkatomaatin. Kuva: Nikke Kinnunen

Käyntipäivänä alkuruokana oli keltajuurikeittoa.

Houkuttelevan oranssi keitto on koostumukseltaan täysi kymppi: juuri sopivan paksuista ja samettisen pehmeää. Juureksen maanläheinen maku on väkevä, mutta ei ylivoimainen. Tätä voisi syödä isommankin kulhollisen.

Keiton seurana tarjottu leipä näyttää ensivilkaisulla uhkaavasti siltä, että pohja ei ole riittävästi kohonnut. Huoli osoittautuu kuitenkin turhaksi. Leipä on kauttaaltaan kuohkeaa ja maukasta.

Pääruokana tarjottu risotto on taidolla tehty, mutta olisin kaivannut annokseen esimerkiksi makeita, tuoreita kirsikkatomaatteja. Risoton päälle on revitty mozzarella-juuston suikaleita ja annosta koristavat rucolanlehdet ja yrttiöljy.

Riisinjyvät ovat oikeaoppisen irtonaisia ja niissä on purutuntumaa jäljellä. Riisin olisi voinut jättää tätäkin napakammaksi, mutta suomalaiseen makuun kypsyys lienee juuri oikea.