Hellan kulmalla: Paluu piimäkantaan

Vuosien tauon jälkeen löysin taas piimän. Maito ei sellaisenaan ole kuulunut ruokavaliooni enää vuosiin. Sen sijaan rahka ja maustamaton jugurtti ovat. Ja nyt jälleen piimä.

Piimä, sanana se on hassu. Mutta helppo tapa saada vatsaan reilu annos maitohappobakteereita. Hapanmaitotuotteiden probiootit elvyttävät suoliston hyvää mikrobikantaa. Ja kuten tiedämme, suolisto on toiset aivomme. Anna siis aivoille piimää.

Piimästä valmistuu helppo smoothie, rieska, sämpylätaikina tai omenapiirakka. Myös piimä­kakku on vanha klassikko, piimäjuustosta puhumattakaan. Trenditietoinen väsää sunnuntai­päivällisen jälkiruuaksi piimäpannacotan.

Piimälaatuja on lukuisia erilaisia. On ohutta, paksua, makeahkoa, hapanta, rasvatonta, rasvallista, luomua, laktoositonta, kirnu- ja talouspiimää, funktionaalista piimää... Kefiiri on vielä ponte­vamman kirpakkaa, piimää sekin.

Eri puolilla Suomea suositaan erilaista piimää: kokkelipiimä on itäinen elämys, viilimäinen pitkä piimä läntinen. Piimäfanaatikkojen mielestä vain tietynlainen juoma on oikeaa. Mutta missä menee ohuen viilin ja paksun piimän raja, sitä ei maallikko osanne todentaa.

Piimääkin voi kuulemma juoda väärin: hölskyttää tölkkiä raivokkaasti. Sen sijaan purkin rauhallinen kääntely muutamia kertoja ylösalaisin säilyttää juoman oikeanlaisen rakenteen ja suutuntuman.

Hunajamaistajaiset olen kerran järjestänyt. Olisiko seuraavaksi piimien vuoro? Ainakaan illasta ei tule pitkäpiimäinen!