Viiniköynnöstä on mahdollista kasvattaa myös Suomessa, mutta kansallinen lainsäädäntö ja Euroopan Unionin byrokratia asettavat haasteita ammattimaiselle viininviljelylle. Kuvituskuvassa kotimainen viiniköynnös. Kuva: Carolina Husu
Ensimmäinen merkki suomalaisten viininjuonnista on peräisin Salon seudulta
Käyneet marjat ja hedelmät tarjosivat ensimmäiset krapulat, kunnes ihmiskunta oppi viininvalmistuksen taidon.
Ihmiskunnalla ja viinillä on pitkä yhteinen historia, ja viinin merkitys osana esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden sosiaalista kulttuuria on vahva. Kuva: Jaana KankaanpääKesän monenlaisissa juhlissa kilistellään skumppaa ja hörpitään hanaviiniä. Viini onkin kulkenut ihmisten mukana historiassa jo vuosituhansien ajan.
Vanhin tunnettu käymisellä valmistettu juoma, eräänlainen riisi-hunajaviini, on 9 000 vuoden takaa Keski-Kiinasta. Ihmiset ovat tosin todennäköisesti poteneet krapulaa jo ennen viininvalmistuksen keksimistä, sillä erilaiset käyneet marjat ja hedelmät ovat tarjonneet luonnon omaa alkoholia kautta ihmiskunnan historian.
Viinirypäleistä peräisin olevan viinihapon jäänteitä on puolestaan tunnistettu noin 7 500 vuoden takaisista saviruukuista nykyisen Iranin alueelta. Raamatun lukuisat viiniin liittyvät viittaukset osoittavat viinin merkityksen Lähi-idän ja Välimeren kulttuureissa.
Ruotsista kirjelmöitiin keskiajalla paaville asti ja kysyttiin, voisiko täällä Pohjolassa tarjota ehtoollisella marjaviiniä viinirypäleistä valmistetun viinin sijaan. Vastaus oli kieltävä.
On Suomessakin viiniä pitkään nautittu. Viinirypäleistä valmistettua viiniä on Salosta tehdyn hautalöydön perusteella juotu täällä jo noin 500 eaa.
Suomalaiset ovat kuitenkin historian saatossa nauttineet alkoholijuomansa erityisesti oluen muodossa. Nykyisen Suomen alueen asukkaiden ruokavalio oli hyvin viljapainotteista vielä 1800-luvulla, ja osa viljatuotteista nautittiin nestemäisessä olomuodossa.
Kristinusko saapui nykyisen Suomen alueelle vähitellen ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa. Ruotsista kirjelmöitiin keskiajalla paaville asti ja kysyttiin, voisiko täällä Pohjolassa tarjota ehtoollisella marjaviiniä viinirypäleistä valmistetun viinin sijaan. Vastaus oli kieltävä.
Kun Suomesta laivattiin eteläisempään Eurooppaan esimerkiksi tervaa, saattoi paluukyydissä hyvinkin olla viiniä, ja siis nimenomaan viiniköynnöksen (Vitis vinifera) tuottamista viinirypäleistä valmistettua viiniä.
Reformaatio sen kuin kasvatti viinin tarvetta 1500-luvulla, sillä luterilaisuuden oppien mukaan ehtoollista tarjottiin koko seurakunnalle, ei vain papeille.
Nykyään viiniköynnöstä on mahdollista kasvattaa tietyillä alueilla myös Suomessa, mutta Suomi ei ole Euroopan Unionin näkökulmasta viinintuottajamaa. Suomalaisista rypäleistä täällä valmistettua viiniä ei siis saa kutsua viiniksi, vaan viinirypäleistä käymisteitse valmistetuksi miedoksi alkoholijuomaksi.
Valtaosa maailman viinialueista sijaitsee 30. ja 50. leveyspiirin välillä sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Viinialueilla tarkoitetaan nimenomaan niitä alueita, joilla viiniköynnös parhaiten viihtyy.
Suurimmat viinintuottajavaltiot löytyvät Euroopasta, ja kolmen kärjen muodostavat Ranska, Italia ja Espanja. Muita suuria viinintuottajamaita ovat muun muassa Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Kiina, Chile ja Etelä-Afrikka.
Viinin elitistinen maine alkoi murtua Suomessa 1980-luvun nousukaudella. Kuvituskuva Alkosta. Kuva: Carolina HusuSuomessa viini pysyi halki vuosisatojen parempien piirien juomana, ja omaa osuuttaan Suomen viinihistoriassa näyttelee vuosien 1919–1932 kieltolaki.
Viininystävillä oli toki kieltolain aikaankin keinonsa saada suosikkijuomaansa. Viiniä sai tuolloin myydä laillisesti tasokkaimmissa ravintoloissa ja ehkä hieman yllättävästi apteekeissa – luonnollisesti ihan vain lääkekäyttöön.
Kieltolaki opetti suomalaiset juomaan viinaa, sillä miedompien alkoholijuomien salakuljettaminen ei ollut yhtä helppoa ja kannattavaa kuin tiukempien prosenttijuomien. Alko pyrki suitsimaan suomalaisten viinanhimoista juomista vuonna 1959 alkaneella ja 1960-luvulla jatkuneella kampanjalla, jonka tarkoituksena oli ohjata alkoholinkulutusta mieluummin viinien suuntaan.
Kampanjan tunnuslauseena oli ”Mieluummin mietoja kuin väkeviä” ja siinä muun muassa esitettiin hintaesimerkkejä siitä, miten paljon viinan vaihtaminen viiniin säästää rahaa. Tempauksen avulla viinien menekki kaksinkertaistui Alkossa 1960-luvun alussa.
Viinin elitistinen maine alkoi murtua 1980-luvun nousukaudella, kun viini ilmestyi vähitellen muun muassa sanomalehtien ruokasivuille. Nykyään maailman viinitrendit saavuttavat Suomen reaaliajassa sosiaalisen median avulla.
Lähteet: Hotelli- ja ravintolamuseo, Alko, Scientific American 20.9.2009, Yle 27.3.2016
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
