Söin täällä: 100-vuotias Lehtovaara juhlii lihalla ja lakalla

Olympiavuoden klassikkoannos täytti tänä vuonna 64 vuotta. Kotimaista nautaa höystävät valkosipuliperunat ja metsäsienet. Kuva: Eija Mansikkamäki

Menu vaihtuu vuodenaikojan mukaan, ja juhlamenun nimi on ensi vuonna klassikkomenu. Kuva: Eija Mansikkamäki

Jälkiruuissa maistuvat marjat. Italialaisen pannacottan voi tehdä suomalaisista mustikoista. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vaihtuvassa 100-vuotismenussa on ollut tänä vuonna alkuruokana kalaa: tässä graavilohta, savulohimoussea ja pikkelöityä nieriää. Kuva: Eija Mansikkamäki

Sata lasissa juhlii tänä vuonna Maaseudun Tulevaisuuden ikätoveri Lehtovaara, tuo töölöläisten parempi kortteli­kuppila Helsingissä. ”Pihviä syö samaan hintaan Chicosissa, mutta meillä on valkoiset pöytäliinat”, keittiömestari Tomas Rosenberg vertaa.

Lehtovaaran juuret juontavat 1900-alun Kajaaniin, missä Emil Lehtovaara piti leipomo-sekatavara­kauppaa. Karjatalouden määräämä elämänrytmi ei kuitenkaan ollut otollinen vapaa-ajan palveluille, joten vuonna 1916 Emil lähti Wilhelmiinansa kanssa Viipuriin. Lehtovaara piti siellä konditoriaa, kunnes kahvila muutti sotaa pakoon Taka-Töölöön.

Helsingissä ravintolasta kehkeytyi klassikoita tarjoava fiinimpi paikka.

Ruokalista vaihtuu neljästi vuodessa, mutta yksi pysyy: couer de filet Provencale 1952. Se on Helsingin olympialaisiin kehitetty vadillinen naudan sisäfileetä, valkosipulin kanssa paistettuja perunoita ja metsäsieniä. Annos kuului myös juhlavuoden menuun, alku- ja jälkiruokinaan lohi ja lakka. Hinta on noin 55 euroa. Liha on kotimaista nautaa, kuten tuoreet marjat ja sienetkin.

Mutta millä ihmeellä olette pärjänneet nämä 100 vuotta?

"Sitä on välillä mietitty. Mutta kyllä se on tasainen laatu ja se, että ei olla menty muodin mukana, vaan löydetty oma tiemme. Ja kaikki tehdään käsin alusta lähtien", Rosenberg kertoo.

Siis ihan kuin Maaseudun Tulevaisuus.

Lehtovaara, Mechelininkatu 39, Helsinki, www.ravintolalehtovaara.fi