Hellan kulmalla: Kaksi tapaa pilata mojova hirvipaisti
Paras tapa päästä perille on eksyä – vai mitenkä lausahdus meneekään.
Kuva: Jaana KankaanpääRuuanlaitossa mokailu valmistuksen eri vaiheissa vastannee hyvin samaa. Joka tapauksessa tarinani pääsiäisateriasta alkoi lupaavasti.
Muistin ennen juhlapyhiä, että olin saanut kolmekiloisen hirvipaistin metsästysseuralta loppusyksystä. Oli siis aika tarttua siihen, kun liha olisi vielä kohtalaisen hyvässä laittokunnossa.
Päätin valmistaa riistalihan jääpaistiohjeen mukaan, eli lähes suoraan pakkasesta vesihuuhtelun ja maustamisen kautta uuniin kypsymään – foliokääreeseen kapaloituna.
Kun keittiön pöydälle nostetun jääkimpaleen ympärille alkoi ilmestyä lisää kokkeja, suorapiirteinen suunnitelma alkoi saada sivujuonteita.
Lopulta suolalla ja pippurilla maustettu paisti kiedottiin kinkkupussiin, johon varattiin ilmatilaa ja nestettä. Varoituksista huolimatta nesteytys hehkuviinillä jäi alimittaiseksi. Vähintään kolme varttia olisi ehkä riittänyt.
Paisto kiviuunissa piti olla helppo nakki. Epäonnekseni päätin, että kypsyminen saisi jatkua yön yli.
Se oli paha virhe. Paistin kypsymisaste jäi tarkistamatta ajoissa, minkä takia paisti oli lopulta todella hyvin, hyvin kypsä. Tummunut kuori oli kova, mutta sisällä oli sentään pääsiäisvieraille mitä syödä.
No, ainakin seuraavalla kerralla osaan pitää tätä kertaa paremmin varani, etten jätä lihaa ilman lämpötilaseurantaa liian pitkäksi aikaa uuniin.
Toinen osa hirvestä on jauhelihana pakkasessa, mutta en aio jäätyä vastoinkäymisestäni huolimatta.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
