Perheleipomossa valmistettiin parhaimmillaan tuhansia leipiä päivässä – nyt hintakilpailu ja valmiiksi viipaloidut leivät panevat yrittäjät ahtaalle

Marjatta ja Petri Luoma-aho ovat ylpeitä leipomonsa klassisesta ruisleivästä. Sen menekki on hiipunut maaseudun hiljentymisen ja kyläkauppakuolemien myötä. ”Luoma-ahon kylä siitä poikkeuksellinen, että täällä leivotaan vielä paljon itse leipää”, Marjatta Luoma-aho toteaa. Kuva: Johannes Tervo

Alajärven Luoman-ahon kylän raitti on hiljainen kukonlaulun aikaan, mutta kylän leipomolla on jo tohina käynnissä. Taikinakone käy ja uuneissa paistuvat ruisleivät ja vehnäset. Ilmassa on suorastaan huumaavan hyvä tuoksu.

Luoma-ahon leipomon menestysreseptejä ovat perinteikkyys ja vahva oman työn leima.

Ruisleipää on valmistettu samalla reseptillä 1930-luvulta lähtien. Leipä leivotaan yhä 1800-luvulta peräisin olevaan Ellantuvan juureen ja taikinaa pyörittää 70 vuotta vanha taikinakone.

”Valmistamme leivän puhtaista raaka-aineista ja vältämme lisäaineita. Ruisleivässämme on vain ruista, vettä ja suolaa”, kolmannen polven leipomoyrittäjä Petri Luoma-aho, 48, sanoo.

Luoma-aho valittiin Vuoden eteläpohjalaiseksi kyläksi marraskuussa. Vireä kylä sijaitsee noin kymmenen kilometriä Alajärven keskustaajamasta pohjoiseen.

Petri Luoma-ahon isoisoisä Antti Jp. Luoma-aho perusti kylään yrityksen vuonna 1930. 1950-luvulle saakka leipomon ohessa toimi kyläkauppa, peltiverstas ja taksipalvelu. Yritys oli tuolloin liikevaihdoltaan yksi Alajärven suurimpia.

Antin poika Esko Luoma-aho otti leipomon vetovastuun 1960-luvulla.

Petri Luoma-aho tuli töihin kotileipomoon heti armeijasta päästyään. Yrittäjäksi hän alkoi vuonna 2012, kun Esko-isä kuoli.

”Tällä hetkellä meillä menee vaihtelevasti. Yrityksen valttikorttina ovat kuivakakut, joita myydään tukkuliikkeiden kautta ympäri Suomea. Muista tuotteista puolet menee lähialueen kauppoihin ja puolet myydään meidän omassa kahvilamyymälässä.”

Kilpailu leipomoalalla on kovaa ja hinnat on poljettu tiukalle. Myös ulkomailta tuotavat esivalmistetut leipomotuotteet kaventavat kotimaisten leipomojen markkinoita.

Luoma-ahon ruisleipä maksaa paikallisessa marketissa reilun euron, kun suurleipomon halvimman ruisleipäviipalepaketin saa alle 40 sentillä. Petri Luoma-ahon mukaan pienten leipomojen on mahdotonta pärjätä hintakilpailussa.

Yrittäjän onneksi kuluttajat arvostavat muutakin kuin edullista hintaa. Luoma-ahon leipomotuotteiden valttina nähdään juuri lisäaineettomuus.

Luoma-ahon leipomossa satsataan myös tuotekehittelyyn, mutta kylmä totuus on, että pulla- ja leipäpuolelle syntyy harvoin uusia menestystuotteita.

”Tämänkokoisen yritysten pullonkaulana on usein ajanpuute. Yrittäjä on usein puuttuva pala, joka paikkaa poissaoloja ja tekee lomitukset. Kaiken kiireen keskellä uuden kehittäminen jää helposti lapsen kenkiin.”

”Olen miettinyt myös luomupuolta, mutta sen haasteena on meidän sijainti. Ruuhka-Suomen luomuruokamarkkinat ovat liian kaukana täältä”, Petri Luoma-aho toteaa.

Äiti Marjatta Luoma-aho, 70, on innolla mukana leipomotyössä, vaikka eläkeikä on ylittynyt aikapäiviä sitten.

”Parasta työssäni on se, kun ei koskaan aamulla tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Meillä käy todella mukavia asiakkaita. Menettäisin monta hauskaa hetkeä, jos jäisin kotiin istumaan”, Marjatta Luoma-aho toteaa.

Hän muistelee kaiholla leipomon kulta-aikoja 1970- ja 1980-luvulla, jolloin maaseutu kukoisti ja lähiseudulla oli viisikymmentä kyläkauppaa. Nyt koko Alajärven alueella on viisi ruokakauppaa. Parhaimmillaan leipomossa työskenteli 18 henkeä, nyt työntekijöitä on kuusi.

”Parhaimmillaan leivoimme tuhansia leipiä päivässä, ja niitä kuljetettiin autoilla kyläkauppoihin aamuvarhaisesta lähtien. Nyt teemme vain murto-osan siitä.”

”Ruisreikäleivän menekki on laskenut myös siksi, että nykyisin suositaan valmiiksi viipaloituja leipiä. Monet nuoremmat eivät osaa enää leikata leipää, eivätkä kaikki edes omista leipäveistä”, Marjatta Luoma-aho harmittelee.

Leipomoyrittäjien päivät venyvät usein aamuvarhaisesta iltaan. Marjatta Luoma-ahon mukaan yrittäjän arkea hankaloittaa usein jatkuva raha-asioista murehtiminen.

”Aina päällimmäisenä on huoli siitä, millä mikäkin maksetaan. Äkillisiä menoja syntyy väistämättä, kun laitteita menee rikki, ja se on pois yrittäjien palkasta.”

Viisikymmentä vuotta leipomoalalla yrittäjänä ollut Marjatta Luoma-aho toivoo, että maaseutukylien asukkaat suosisivat lähiyrityksiä siellä missä niitä vielä on.

”Kun leipomo on sijainnut tässä aina, se saattaa tuntua ihmisistä jokapäiväiseltä, eikä sen olemassaoloa välttämättä osata arvostaa”, hän pohtii.

Luoma-ahon leipomolle ei näillä näkymin löydy jatkajaa. Petri Luoma-aho pitää hyvin todennäköisenä, että toiminta loppuu viimeistään silloin, kun hän jää eläkkeelle.

”Olisi hienoa, jos saisin pidettyä leipomon pystyssä vielä kaksikymmentä vuotta. Sitten voin laittaa ylpeänä lapun luukulle ja siirtyä eläkepäiville”, hän kaavailee.