Valtio ei näe metsäänsä puilta

Metsähallitus on myymässä tänä vuonna valtion talousmetsiä

yhteensä 15 000–17 000 hehtaaria. Kaupattava ala on kaksinkertaistunut vuodessa ja yli kolminkertainen edellisvuoteen verrattuna.

Metsähallituksella on selkeä syy metsiensä myynnille. Valtio-omistaja on asettanut laitokselleen niin kireät tulostavoitteet, että rahat kerätäkseen sen on pakko myydä tuottavaa omaisuuttaan.

Valtion metsien myyntiin on syytä suhtautua kriittisesti. Normaalioloissa Metsähallitus luopuu maistaan muun muassa tilusjärjestelyissä tai maan vaihdoissa.

Kun valtiolle päätyy metsää esimerkiksi perintöinä, on luontevaa, että metsä myydään lisämaiksi siitä kiinnostuneille aktiivisille metsätalouden harjoittajille. Metsähallitus onkin aktiivisesti pyrkinyt eroon sirpaleisista ja kaukana valtion metsistä olevista palstoistaan.

Nyt kaupattavaksi päätyy pakostakin isoja yhtenäisiä metsäaloja. Ainakin osa niistä on niin isoja, että tavanomaiset metsätilat eivät pysty niistä kilpailemaan. Ostajiksi saattavat päätyä esimerkiksi kansainväliset sijoittajat.

Valtion metsiä on totuttu pitämään tärkeänä, kansallisena omaisuutena. Metsien lisäksi kyse on laajoista vesialueista ja luontoarvoista.

Kansalaisten kannattaisi olla hereillä ja

huomata, mitä heidän omaisuudelleen on

tapahtumassa. Jostakin syystä metsien myynti ei herätä suurta huomiota.

Nykysuomalaiselle valtion metsä näyttää olevan vain metsää tuolla jossain. Kyse on kuitenkin 3,5 miljoonasta hehtaarista talousmetsää. Ei ole yhdentekevää, kuka sen omistaa.

Valtion omistajaohjaus metsissään vaikuttaa haparoivalta. Vasen käsi ei tunnu tietävän, mitä oikea tekee.

Valtio vaatii metsistään tänä vuonna 135 miljoonan euron tuottoa. Metsien tulevaa tuottoa kuitenkin leikataan samalla paitsi myymällä metsämaata, myös asettamalla sitä suojeluun.

Jo tehdyillä päätöksillä valtion metsien lisäsuojelu leikkaa tänä vuonna metsätaloutta 13 000 hehtaarilla. Jos aiottu 17 000 hehtaarin

myynti toteutuu, poistuu valtiolta metsää talouskäytöstä yhteensä 30 000 hehtaaria.

Hakkuumahdollisuuksia valtio menettää omien toimiensa ansiosta vuositasolla 150 000 kuutiometriä. Metsähallituksen liikevoitosta määrä nipistää 4–6 miljoonaa euroa. Vieläköhän omistaja aikoo kiristää tulosvaatimuksiaan?

On hyvä, että maa-ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi eduskunnan budjettikeskustelussa torstaina, että isompien lohkojen mahdolliselle myynnille pitää laittaa stoppi. Orpon mielestä tuloutusvaatimukset ovat olleet aika kovia eikä tällä tasolla voida montaa vuotta mennä.

On vaikea ymmärtää, kuinka valtiolla

nykyisessä taloustilanteessa on varaa haaskata metsiensä tuottoa. Metsien suojelun osalta taloudellista vahinkoa ei kärsi ainoastaan valtio, vaan lisäksi metsiin jäävä puu jää jalostamatta. Seurauksena menetetään tuotantoa, työpaikkoja ja vientiä.

Kun valtio kiristää metsiensä tulosvaatimuksia yli tuottokyvyn, se voisi kohtuuden nimissä vaatia itseltään myös korvauksia suojelualan lisäämisestä. Metsähallituksen tuloutuskyky paranisi, jos se saisi suojelusta rahaa esimerkiksi ympäristöministeriön varoista.

Tällaisessa rahan taskusta toiseen siirtelyssä ei tietenkään ole tolkkua. Silti tapa näyttää

valtaavan alaa talouden rehelliseltä tilinpidolta.

Metsähallitusta ohjaa nykymallissa kaksi ministeriötä. Talousmetsien osalta valta on maa- ja metsätalousministeriössä, suojelua ja virkistyskäyttöä ohjaa ympäristöministeriö. Kahden herran palvelemisessa on ristiriitoja.

Vihreiden mukana hallituksesta lähtee puolueen puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö. Nyt voisi olla oikea hetki siirtää valtion metsistä päättäminen yhteen ministeriöön.

Ministeriön uusi nimi – ruoka- ja luonnonvaraministeriö – on sekin varastossa odottamassa.

Avaa artikkelin PDF