VIERASKOLUMNI Jonojen palvontaa
Kaupassa tehtiin suuri uudistus, jonka valmistumista juhlittiin peräti kahvitarjoilulla. Olihan se mullistus: pitkittäin olleet hyllyrivit käännettiin poikittain ja tavaroiden sijoituspaikat muutettiin.
Asiakkaiden kommentit eivät uudistusta kehuneet: ”Eihän sieltä enää mitään löydä”, ”Nyt saa varata puoli tuntia enemmän kauppareissuun”, ”Onneksi maitohylly on entisellä paikallaan”.
Uudistuksen tarkoitus oli, niin kerrottiin, saada lisää tilaa kaupan kassojen eteen, siis jonoille. Asiakkaiden kannalta ainoa oikea parannus olisi ollut, että jonot olisi poistettu. Siihen olisi yksinkertainen keino: lisää henkilökuntaa kassoille.
Onhan meillä osuusliikkeen lisäksi toinenkin kasvoton organisaatio, joka uskoo jonojen hoituvan taikatempuilla: asiantuntijoiden jostakin syystä kehuma mutta asiakkaiden, (lue: sairaiden) haukkuma Eksote. Mystisten kirjainten taakse kätkeytyy Etelä-Karjalan terveyshuollosta vastaava byrokratia, johon kuuluu myös ihan oikeasti sairaita hoitavaa henkilökuntaa.
Siellä uskotaan jonotuksen parantavaan vaikutukseen. Kun potilas puhelimitse tapahtuneen kuulustelun jälkeen saa vastaanottoajan, kiireinen lääkäri (potilasta kohden 10–15 minuuttia budjetoitua aikaa) kuuntelee oireet ja määrää tilanteen mukaan antibioottia, särky- tai kuumelääkettä ja kenties lepoa.
Sitten tulee se jonon muodostus: jos hoito ei auta, tulkaa kahden viikon päästä uudelleen. Sama rutiini toistuu sitten kahden viikon päästä, mutta silloin vastassa on eri lääkäri, ja aika hupenee taas perustietojen läpikäymiseen.
Yksi määrää särkylääkettä. Toinen sanoo: ”Minä luulen, sinun keuhko kaipaa vain tuuletusta”. Kolmas ehdottaa viiden minuutin tutkimuksen jälkeen sydämentahdistinta. Kukaan ei sano taudille nimeä.
Tästä oravanpyörästä pääsee kahdella tavalla: kuolemalla tai hakeutumalla yksityiselle lääkäriasemalle. Kolmas reitti on ihmeparantuminen. Siihenkin luottavia lääkäreitä on: ”Nyt kun on kesäkin tulossa, eiköhän anneta luonnon hoitaa”.
Lääkäriasemalla saattaa vastassa olla sama lääkäri, mutta nyt hän ottaa potilaan todesta. Siitä saa sitten asiakas maksaa.
Olen kyllä kuullut lääkäreistä, jotka eivät anna aikataulun kahlita itseään, vaan selvittävät ensin taudin ja määräävät vasta sitten lääkkeet. Kerrotaanhan niitä legendoja.
Mutta lääkärillä, jonka pitää iltapäiväksi ehtiä Eksoten hallintokokouksiin tai yksityiselle terveysasemalle omaa vastaanottoa pitämään, ei ole varaa poiketa etukäteen määrätystä aikataulusta. Ja usein se pöydällä pönöttävä tietokone saa osakseen enemmän huomiota kun tuolilla istuva sairas.
Jos potilasta kuunneltaisiin, otettaisiin heti tarpeelliset laboratoriokokeet ja ennen kaikkea tehtäisiin taudinmääritys, johon hoito perustettaisiin, lääkärissä ei tarvitsisi ravata jatkuvasti. Kerralla joutuisi käyttämään potilasta kohden hiukan enemmän aikaa, mutta kokonaistyömäärä vähenisi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
