Joki teettää viljelijälläpitkät suojavyöhykkeet
Orimattila (MT)
Osin Porvoonjoen ongelmat johtuvat koko valuma-alueen tehokkaasta käytöstä.
Alasta kolmasosa on peltoa, pari prosenttia rakennettua alaa ja loput metsää. Järviä on vähän, ja suurin osa soista on metsäojitettu.
Veden määrä vaihtelee joessa luonnollista voimakkaammin, sillä sade- ja sulamisvedet hulahtavat sinne nopeasti salaojia, metsäojia ja sadevesiviemäreitä pitkin.
Viljelijä Jorma Oeschille kolme kilometriä joenrantaa merkitsevät kulttuurimaiseman ohella myös rajoituksia työhön.
Joenrannan peltoja reunustavat suojavyöhykkeet. Niiden tarkoitus on estää ravinteiden huuhtoutuminen vesiin.
Uusi säännös kieltää kasvinsuojelukemikaalien ruiskutuksen 25:tä metriä lähempänä vesistöä. Sen vuoksi Oesch kasvattaa tätä lähempänä jokea nurmea, vaikka muu pelto olisi viljalla.
Hän arvostaa joen hyväksi tehtävää työtä. Viljelijä kuitenkin epäilee, ettei maataloudella ole kovin suurta merkitystä joen kunnolle. ”En usko, että esimerkiksi kasvinsuojelun käyttörajoituksilla juurikaan parannetaan joen tilaa.”
Joki ei houkuttele uimaan. Osin kyse on veden ulkonäöstä.
”Eihän se miellyttävältä näytä. On selvää, että kun savimaiden läpi kulkee vesi, se ei ole kirkasta.”
Oeschin mielestä joella on kuitenkin virkistysarvonsa.
”Kalastaa pystyy kyllä. Se on sellaista pikkupoikien hommaa. Sorsastajia on myös. Kun joessa kulkee veneellä, siellä on totaalisen oma rauha”, Oesch sanoo.
HENRIK SCHÄFER
Eihän se
miellyttävältä näytä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
