Kangasala sovittelee asutusta broileritilojen ympärille
Pakkalan asukkaat rakensivat osan kevyen liikenteen väylästä talkoilla. Vasemmalla on yhä toimiva kyläkoulu. Tien toisella puolella näkyy yksi kylän viidestä broileritilasta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASALA (MT)
Miten sovittaa uusia asuintontteja kylään, jossa on ennestään lähekkäin viisi broileritilaa ja sikatila, historiallisesti arvokkaita rakennuksia ja järvi- ja peltomaisema?
Kangasalan Pakkalassa yhtälöä ratkotaan kyläyleiskaavan avulla. Kunnan palkkaama kaavoituskonsultti aloitti syksyllä kaavan valmistelun asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Jos yhteistyö sujuu jouhevasti, kaava voisi valmistua noin vuoden päästä. Pakkala on entisen Sahalahden kunnan historiallinen keskus.
Sahalahden nykyinen keskustaajama kehittyi Saarioisten tehtaiden lähelle viiden kilometrin päähän. Sitä kautta vedettiin uusi maantie 1960-luvulla. Pakkalan merkitys pieneni, mutta maaseutukyläksi se on yhä varsin vilkas: kyläkauppa ja koulu ovat säilyneet näihin päiviin asti.
”Kylä ei ole kuollut, vaikka monet toiminnot ovat lähteneet”, summaa kylän keskellä broilereita kasvattava Erkki Mäkijärvi.
Pakkalan vireys on osin broileritilojen ansiota. Kylän viisi tilaa tuottavat yhteensä 4,5 miljoonaa kiloa broilerinlihaa vuodessa, mikä on 4–5 prosenttia kotimaisesta tuotannosta. Suuret tilat työllistävät myös ulkopuolista työvoimaa.
Kylälle leimalliset elinkeinot on tarkoitus huomioida kaavassa. Broilerinkasvattajia jännittää, mitä se merkitsee käytännössä.
Mäkijärveä huolestuttaa, että tuleva asuinrakentaminen rajoittaa eläintilojen tarpeita. Laskennalliset hajuhaitat määrittelevät, kuinka lähelle broilerihallia taloja saa rakentaa. Jos rajoitus pätee myös toisinpäin, uusien hallien rakentaminen tilakeskuksen yhteyteen voi muuttua hankalaksi.
”Ei me voida tietää, jatkuuko kotieläintuotanto tämmöisenä, laajeneeko se, vai supistuuko”, Mäkijärvi toteaa.
Toinen broileri-isäntä, Juha-Pekka Toukola, arvelee eläinten tarvitsevan tulevaisuudessa lisätilaa.
”Mennään aivan varmasti vielä suurempiin yksiköihin. Broilerin kulutus on se joka kasvaa, ennusteet ovat hyvät.”
Isäntien mielestä kaavan hyvä puoli on, että se toisi työrauhan. Voimassa oleva yleiskaava olisi peruste rakennuslupien myöntämiselle. Tähän asti jokainen rakennushanke on vaatinut suunnittelutarveratkaisun. Myönteistä olisi myös kyläkoulun ja -kaupan säilyminen uusien asukkaiden turvin.
Kaavoituskonsultti Helena Väisäsen mukaan kaava parantaa kotieläintilojen oikeudellista asemaa. Uudisasukkaan on turha valittaa esimerkiksi hajuhaitoista, jos kaikki tieto on jo kaavassa selvillä. Väisänen on vieraillut kaikilla tiloilla ja käy läpi niiden tulevaisuuden suunnitelmat. Myös yleisötilaisuus on järjestetty.
Uusista tonteista huolimatta Pakkala säilyy maaseutumaisena, Väisänen vakuuttaa. Uudet rakennuspaikat sijoitetaan väljästi pääosin peltojen välisille metsäsaarekkeille, kuten kylässä on tähänkin asti ollut tapana. Tonttien koko kaava-alueella on vähintään 2 000–4 000 neliömetriä, sen ulkopuolella vähintään puoli hehtaaria.
Isännät toivovat tonttien jaossa tasapuolisuutta. Alustavasti suunnitelmana on jakaa paikat vuoden 1959 emätilatarkastelun mukaan. Se ei välttämättä miellytä kaikkia.
Kaava luo rajan, joka väistämättä jakaa maanomistajia.
Kaavan ulkopuolelle jäävästä alueesta tulisi reunavyöhykettä, jonne kunta ei asutusta toivo.
Yhteensä kaava-alue ulottuu noin kilometrin päähän joka suuntaan kylän keskustasta.
Väisäsen mukaan kaavan rajauksessa huomioidaan olemassa olevat rakenteet, kuten vesi- ja viemäriverkko. Myös maisema otetaan huomioon jättämällä pelto- ja järvinäkymät avoimiksi.
Kaava osoittaa arvokkaimmat vanhat rakennukset säilytettäviksi.
Se ohjeistaa myös, miten uudet rakennukset pitäisi sijoittaa tilakeskuksiin ja muuhun ympäristöön.
”Uskon, että maaseudulla asuvat ihmiset ymmärtävät rakennustensa ja miljöön arvon, ja haluavat niitä säilyttää. Heidän omat juurensakin ovat osa kylän historiaa”, Väisänen sanoo.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
