HELLAN KULMILTA Hyvä vai paha eines?
Eineruokien syömisestä on tullut noloa. Television kokkiohjelmat ja naistenlehdet saavat valmisruokiin turvautumisen tuntumaan vähintään rikokselta. Ainakin on huono äiti, jos syöttää lapsille valmispinaattilettuja, nitriitti-nakeista puhumattakaan. Kaupassa eineshyllyn edessä hiiviskely nolottaa.
Mielestäni valmisruokien ostaminen on kuitenkin paikallaan tietyissä tilanteissa. Muutaman kerran vuodessa iskevän maksalaatikkohimon tyydytän aina kaupan maksalaatikolla. Ei tulisi mieleenikään alkaa jauhaa maksaa ja paistella laatikkoa yhden hengen tarpeisiin. Voisihan isosta satsista toki pakastaa osan, mutta minun tapauksessani pöperöt löytyisivät pakastimen pohjalta kolmen vuoden päästä... Sama pätee joululaatikoihin, mämmiin ja moniin muihin sesonkiruokiin.
Valmisruokia halveksutaan myös niiden aiheuttaman roskavuoren takia. Maksalaatikon alumiinikuoren voi nakata metallinkeräykseen ja pahvikannen pahvinkeräykseen, joten kaikki osat ovat kierrätettäviä. Lisäksi on muistettava, että kotiuunin lämmitys kuluttaa energiaa. Valmisruuat paistetaan jättierissä, minkä luulisi olevan melko energiatehokasta. Sen takia jopa yhden hengen valmispuuro voi olla ainakin hiilijalanjäljen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotona pitkään haudutettu. Varsinkin, jos ylijäämäpuuro tuppaa jäämään liedelle kuivumaan ja päätyy roskiin.
Puolustan myös broilerinnahkapullia, kamaramakkaraa ja naudansydänlihapiirakoita, koska on tärkeää hyödyntää koko tuotantoeläin. Elintarviketeollisuus muuttaa nykyihmisen hyljeksimät ruhonosat syötävään muotoon. Jos kaikki nirsoilisivat ja söisivät vain täyslihaa, pitäisi lihantuotantoa lisätä huomattavasti, mikä taas kuormittaisi ympäristöä.
Maku on sitten asia erikseen. Useimmiten haluan tehdä ruuat itse. Poikkeuksena erinomainen valmismaksalaatikko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
