Lehmät palaavat poliisin uniin
Konstaapeli Reinikaiset yhteiskuvassa. Tenho Saurénin esittämän legendaarisen tv-hahmon kuva koristaa vanhempi konstaapeli Toni Reinikaisen työhuoneen ovea. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMIKKELI (MT)
Vanhempi konstaapeli Toni Reinikainen kertoo näkevänsä lehmistä unta viikoittain, vaikka kotitilan navetta Kangasniemellä on ollut tyhjä kohta 12 vuotta.
”Viimeiset lehmät lähtivät sunnuntaina ja poliisikoulu alkoi maanantaina.”
Karjasta luovuttiin yhteistuumin vanhempien kanssa. 1980-luvulla peruskorjattu navetta kaipasi kunnostusta ja oli auttamattoman pieni EU-ajan Suomessa.
”Elin sitä arkea 32 vuotta eikä minulla ole mistään huono omatunto. Luulin kuitenkin, että kaikki menisi ohi nopeammin”, konstaapeli sanoo ja kääntää katseensa hetkeksi muualle.
Reinikainen työskentelee Itä-Suomen poliisissa Mikkelissä ja asuu kotitilallaan puolisonsa kanssa. Matkaa molempien työpaikoille Mikkeliin kertyy 50 kilometriä suuntaansa.
Vanhemmat Kauko ja Tuula laajensivat navetan vuonna 1974 peräti 24-paikkaiseksi. Se oli suuri aikana, jolloin keskilehmäluku oli viisi. Navettaa tultiin katsomaan Pohjanmaalta saakka.
Reinikaisen isä oli intohimoinen karjanjalostaja. Puuskan tilan eläimet ovat edelleen käsite karjatilallisten joukossa.
”Minä kasvoin siinä mukana. Henkisesti varauduin, että jonain päivänä jatkan tilanpitoa.”
Reinikaisen pikkuveli kuulamörssäri Tepa Reinikainen omistautui urheilulle.
Armeijan jälkeen Reinikainen lähti vuonna 1992 opiskelemaan agrologiksi.
Päätökset kotitilan tulevaisuudesta lähestyivät.
”Nolotti kuunnella opiskelukavereita, jotka kertoivat suunnittelevansa sadan lehmän navetoita”, Reinikainen sanoo puolileikillään.
Hän myöntää, että karjatilan työmäärä mietitytti. Josko olisi olemassa vaihtoehto, johon sisältyisi kullanarvoista aikaa. Lisäksi allerginen nuha painoi päälle.
Samoihin aikoihin Reinikainen tapasi tulevan puolisonsa. Hän oli valmis asumaan Kangasniemellä, mutta tekisi töitä opettajana.
Kävi ilmi, että Reinikaisen vanhemmatkin olivat miettineet Puuskan tulevaisuutta.
”Kesällä 2002 nostettiin kissa pöydälle. Todettiin, että lehmät lähtevät.”
Kuulostaa dramaattiselta, mutta Reinikainen vakuuttaa kaiken sujuneen hyvässä yhteisymmärryksessä ilman katkeruuksia.
Päätettiin, että karja myydään seuraavana keväänä. Samalla Reinikainen alkoi toteuttaa mielessään muhinutta ajatusta: isona minusta tulee poliisi.
”Treenasin kesän ja hain syksyllä poliisikouluun.”
Karja huutokaupattiin toukokuussa 2003. Kymmenessä päivässä jokainen eläin oli lähtenyt.
Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2010. Reinikaisen veljesten maatalousyhtymä keskittyy vajaan 150 metsähehtaarin hoitoon, johon parhaat neuvot antaa metsätalousinsinööriksi opiskellut Tepa.
Suurin osa tilan noin 30 hehtaarista peltoa on vuokrattu muille.
Reinikainen ei ole konstaapeli aivan sattumalta. Molemmat sedät ovat poliiseja, joiden univormut herättivät pikkupojassa ihailua.
”Poliisiksi ryhtyminen oli vähän sellainen kaapista ulos tuleminen”, hän nauraa.
Tosin kaverit sanoivat nähneensä asian etukäteen. Paikallislehdet kertoivat Reinikaisen suunnitelmista karjahuutokauppajutuissaan.
Opiskelu poliisikoulussa Tampereella oli sitä, mitä ammatinvaihtaja toivoi.
Onni oli myötä myös valmistumisen jälkeen. Ensimmäinen pesti nakkasi Reinikaisen kotikuntansa poliisiksi.
Kun konttori siellä sulki ovensa, Reinikainen aloitti Mikkelissä ennalta ehkäisevän työn tekijänä.
Konstaapeli Reinikaisen hahmo tuli suomalaisille tutuksi Tankki täyteen -televisiosarjasta. Tenho Saurénin esittämä hahmo saa edelleen ihmiset hymyilemään.
Niinpä Kangasniemen kaimaakin pidetään lupsakkaana miehenä, jota aikuisten on helppo lähestyä.
Reinikaisen työn painopiste on nuorten parissa. Hän muun muassa kiertää kouluilla kertomassa työstään ja siitä, mitä kollotuksia nuorten ei kannata tehdä.
Nuoret eivät kasvokkain poliisille juuri juttele.
”Kun tiedustelen esityksen jälkeen kahdeksasluokkalaisilta, että onko kysyttävää, yksikään käsi ei nouse. Myöhemmin kysymyksiä alkaa plopsahdella faceen.”
Alakouluille pitää ajaa virka-autolla, esitellä varusteet ja ihmetellä yhdessä poliisin merkkiä, jossa lohikäärme kurkistaa roskapöntöstä.
”Tavoitteena on, että jokainen lapsi ehditään tavata kolme kertaa hyvissä merkeissä ennen kuin peruskoulu päättyy.”
Olipa vastassa aikuisia tai lapsia, Reinikainen haluaa olla kansanläheinen ja kertoa asioista pilke silmäkulmassa. ”Kehenkään ei uppoa rautakangen nielleen jorinat lakipykälistä.”
Agrologin tutkinto tähtäsi neuvojaksi. Opintoihin kuului paljon didaktiikkaa ja puheiden pitämistä, Reinikainen kertoo.
Tästä kaikesta on ollut arvaamaton hyöty poliisin työssä, jossa sanat ja kynä ovat tärkeimmät työkalut.
Toinen avu on maanviljelijän tausta. ”Sitä on oppinut joustamaan eikä ajattele asioista niin kulmikkaasti.”
Poliisin työn vastapainoksi Reinikainen ottaa raivaussahan ja painelee metsään. ”Pitää päästä tekemään käsillään.”
Joskus, kun veljentytär vierailee Puuskan tilalla, hän käy setänsä kanssa naapurin lypsykarjatilalla.
”Haluan hänen näkevän mistä ruoka tulee.”
Kerran navetalle satuttiin lypsyaikaan ja konstaapeli pääsi auttamaan.
”Se sujui kuin olisi eilen lypsänyt edellisen kerran.”
MAIJA ALA-SIURUA
Juttusarja kertoo uuteen ammattiin loikanneista, heidän unelmistaan
ja niiden toteutumisesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
