Lehto pysyy lehtona vain kirveellä
Pähkinäpensaslehdon hoito tarjosi metsuri Esko Lehtoselle harvinaista työtä, puiden kaatamista moottorisahalla. Nykymetsurin syystalvi kuluu enimmäkseen taimikoita raivatessa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
Kun moottorisaha laulaa ja koivu toisensa jälkeen kellistyy ajouralle, luonnonsuojelualue ei ole ensimmäinen mielleyhtymä. Metsän suojelu ei kuitenkaan aina tarkoita sen koskematta jättämistä.
”Elinympäristön suojelu voi tarkoittaa myös, että sitä hoidetaan. Tämä on monille vähän vieraampi asia”, toteaa Hämeen ammattikorkeakoulun (Hamk) opettaja Henrik Lindberg.
Mukana on joukko tulevia metsäammattilaisia sekä muita metsäluonnonhoidosta kiinnostuneita. Hamk vetää Kun toimeen tartutaan -hanketta, jonka tarkoituksena on edistää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metsossa tuettavia luonnonhoitotöitä.
Hämeenlinnan Lammin Untulanharjulla hoitoa kaipaa pähkinäpensas, joka on täällä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla.
Laji ei menesty pelkästään suojelemalla, sillä se tarvitsee valoa. Joskus tätä maisemaa piti avoinna karja. Viimeksi pensaat saivat hyvän kasvualustan entisen hyppyrimäen alastulorinteestä.
Sittemmin korkeiksi kasvavat puulajit ovat kuitenkin saaneet ylivallan, ja pähkinäpensaat sinnittelevät varjossa. Sama kehitys toistuu kaikissa lehdoissa, jos ne jäävät pitkäksi aikaa koskematta. Ennemmin tai myöhemmin ne kuusettuvat.
”Pähkinäpensaalle aika reipaskin valon lisääminen on tarpeen. Jonkun mielestä tästä tulee raiskio”, Lindberg sanoo.
Muiden hakkuiden tapaan luonnonhoitohakkuissakin puun kaataja valitsee poistettavat puut omatoimisesti. Hoitosuunnitelmissa annetaan vain yleisiä ohjeita. Luonnonhoitometsurin on osattava erottaa toisistaan harvinaisetkin lehtipuut ja pensaat talviasussaan.
Alueen hakkuussa on muitakin erikoispiirteitä.
”Aika vaarallista, keloa lenteli joka puolella”, luonnehtii Untulanharjun hakkaaja, UPM Silvestan metsuri Esko Lehtonen.
Luonnonhoitotyöt ovat jääneet varsin vähälle huomiolle Metso-ohjelmassa. Yksityismetsien luonnonhoitohankkeisiin on varattu vuosittain noin kaksi miljoonaa euroa. Eniten on tuettu vesiensuojeluun liittyvää työtä, kuten pienvesien ja soiden ennallistamista.
Töiden toteutus on siirtynyt Metsäkeskukselta yksityisille palveluntarjoajille. Metsäkeskus suunnittelee ja kokoaa luonnonhoitohankkeet urakoiksi, joista palveluntuottajat voivat kilpailla avoimessa hankehaussa.
Tällä hetkellä Metsäkeskeskuksen verkkosivuilla etsitään toteuttajaa kahdelle lehtojen hoitohankkeelle.
Kemeratukea on mahdollista saada luonnonhoitoon ympäristötuella rahoitetuilla, määräaikaisilla suojelualueilla. Metson pysyvien suojelualueiden hoidosta taas vastaa Metsähallitus, eikä niiden hoitoon voida käyttää kemerarahaa, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Olli Lukanniemi Suomen Metsäkeskuksesta.
”Pysyvien suojelualueiden hoito siirtyy periaatteessa Metsähallitukselle, mutta moni kohde jää käytännössä hoitamatta.”
Osassa luonnonhoitohakkuita voi kertyä runsaasti kuusitukkia. Asiantuntijoiden keskuudessa on erimielisyyttä siitä, pitäisikö kaadetut kuusenrungot jättää suojelualueille. Lukanniemen mielestä kuusilahopuun tuottaminen ei ole lehtojensuojelussa pääasia.
Luonnonhoidon tuki kattaa kaikki luonnonhoidosta aiheutuvat kustannukset. Jos määräaikaiselta suojelualueelta päädytään viemään rungot pois, metsänomistaja voi lisäksi pitää puun myyntitulot. Jos myytävien puiden arvo on jo korvattu suojelusopimuksessa, Metsäkeskus perii ylimääräisen tuen takaisin.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
