Pötyä pöytään, esi-isä!

Asiakas on kuningas. Paitsi jos asiakas on ilmastonmuutoksen ja eettisten kysymysten raunioittama kuluttaja, pahainen pakaasinkantaja, joka kanniskelee

maailman murheita hyllyltä toiselle.

Eli vaikka minä.

Karsastan kauppaan astumista. Mitä isompi kauppa on, sen pahempi. Vastakkain ovat järki, himot ja lompakko, edessä hyllymetreittäin kysymyksiä. Pohja parisuhdekiistoille on hedelmällinen.

Esi-isäni, jotka kaivoivat henkensä

pitimiksi muutamia kituliaita pottuja

happamasta pellostaan, antaisivat todennäköisesti ympäri korvia kuullessaan moisesta nirppanokkaisuudesta.

Ruokaa saa kun jaksaa kätensä hyllyyn kohottaa. Ja vielä nuristaan!

Toivoisin voivani työntää käteni

aikaikkunan läpi nykäistäkseni esi-isää hihasta. Jätä hetkeksi kuokka ja hengissä selviytyminen ja tule vilkaisemaan millaista ruoanhankinta on 2010-luvulla.

Esi-isä nälän ja työn uurtamat kulmat kohoavat: millaisia kuokkia 2010-luvulla mahdetaankaan käyttää?

Astumme sisään automarketin liukuovista esi-isän hetken emmittyä. Hiljennytään aluksi heviosastolle: Ottaisiko halpoja italialaisia irtokiivejä vai kenties kalliimpia uusiseelantilaisia luomukiivejä, jotka on pakattu muovirasiaan?

Noin kymmenen minuutin kuluttua mietin, olisiko sittenkään viisasta ottaa kiivejä, mitä mieltä on syödä eksoottisia hedelmiä täällä peräpohjolassa kun

tarjolla on perunaa.

Esi-isä on tuupannut kumoon kokonaisen laatikollisen kumkvatteja, pomeloita ja pitahayoja.

Ja ottaisiko esi-isä halpaa irtotomaattia

Espanjasta vai kotimaista kasvihuonetomaattia? Kumpi nyt olikaan se ekologisempi? Esi-isä ei ihan ymmärrä tätä ekologisuutta.

Viiden kasvihuonetomaatin hinnalla saisi myös esimerkiksi kokonaisen

broilerin. Ai että mikä on broileri?

Takahuoneesta ilmaantunut,

nuutunut kesähessu nostelee hyllyille lisää lohikäärmeenhedelmämehua.

Esi-isä kiirehtii onnittelemaan: hän ei ole koskaan nähnyt näin taianomaisen taitavaa viljelijää.

Kuule, esi-isä, täällä viljellään vain rahaa. Todelliset tekijät ovat jossakin muualla.

Samoilemme säilykkeiden joukossa. Nestléä piti muistaakseni boikotoida.

Ja israelilaisia tuotteita.

Turun Sinappi taisi olla taas vaihteeksi

kotimaista. Esi-isä, ota näpit irti siitä tonnikalapurkista! Ei, meressä ei valitettavasti riitä kaloja.

Ruisleipä on esi-isän mielestä kotimainen luottotuote.

Vai miten ihmeessä vilja voisi olla

ulkomailta, kun leipäkin on vielä tuore? Tulee kiistaa.

Esi-isä häipyy ja löydän hänet karppileipien ja terveysjogurttien välimaastosta.

Hän heristää tuohtuneena kädessään vähärasvaista kermaa.

No niin, takaisin asiaan – ottaisimmeko granaattiomena-lime-vanilijajogurttia vai kenties mansikan ja kanelin makuista jogurtintapaista vatsaystävällistä juomaa?

Älä nyt viitsi heittäytyä hankalaksi, esi-isä. Nouse ylös.

On sentään jotakin, mikä huojentaa

maailmantuskan kouraisemaa mieltä:

Hiilijalanjälki maltillinen, saatavilla täysin kotimaisena, kasviperäinen,

sivujakeet voidaan hyödyntää lähes

täydellisesti eläinten rehuna ja pakkaus on kierrätettävä.

Löytyy tarvittaessa luomuna ja on esi-isällekin tuttu.

Huokaamme helpottuneina ja poistumme kassan kautta etukorttia vilauttamatta. Olutta on.

tuulikki.viilo@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF