Vierailija Asiantuntijat menneisyydestä

Uskontoihin liittyy varsinaisten pyhien kirjojen – Raamatun, Koraanin ja muiden – lisäksi suuri määrä muita ohjeita, säädöksiä ja tapoja, jotka eivät perustu suoraan pyhiin kirjoihin.

Vaikka pitäisikin näitä uskontojen pyhiä kirjoja Jumalan sanana, joka muuttumattomana on kirjattu ylös ihmisten luettavaksi, sama ei enää missään nimessä koske muuta tapakulttuuria. Jo itse peruskirjoissa

on keskenään ristiriitaisia tai vähintäänkin tulkinnanvaraisia sääntöjä ja ohjeita.

Onhan sekin sinänsä aika kumma, miten erilaisia käsityksiä ja tapoja jo yhden pyhän kirjankin pohjalta syntyy. Vertailkaa nyt vaikka ortodoksien, luterilaisten ja roomalaiskatolisten erilaisia palvelusmenoja ja käytäntöjä. Erilainen Raamatun tulkinta on aiheuttanut sotia, ja ihmisiä on vainottu, kidutettu ja tapettu vääränlaisen uskonsa vuoksi.

Aiheen tähän juttuun sain nimenomaan Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen ja arkkipiispa Leon erilaisesta suhteutumisesta kirkon traditioon. Sehän puhkesi suoranaiseksi riidaksi, kun luterilainen piispa Irja Askola pääsi käymään

ortodoksisen kirkon alttarissa.

Suuri osa uskontojen tapakulttuurista ja rajoittavista määräyksistä perustuu traditioihin, joiden alkuperä saattaa olla hyvinkin epäselvä.

Asia on polttava muun muassa Islamin pyhän sodan tulkinnasta, naispappeudesta tai katolisten kirkon pappien selibaatista keskusteltaessa. Ortodoksinen kirkko on pappien naimahommien suhteen puolivälissä katolisten ja luterilaisten välissä: pappi saa olla naimisissa, mutta piispan pitää olla leski tai naimaton.

Arkkipiispa Leo vetoaa kirkon kanoneihin. Ne ovat juuri sellaista sälää, joka on syntynyt jonakin tiettynä aikana

kannanottona juuri silloin ajankohtaiseen kysymykseen, tai yksittäisten kirkon isien omia pohdintoja, jotka joku muinainen kirkolliskokous on virallistanut.

Maailma on ollut totaalisesti erilainen joskus 1 000 tai 1 500 vuotta sitten, ja asiat, joita

silloin on jouduttu pohtimaan, voivat olla täysin vailla kosketusta nykytilanteeseen. Ne ovat syntyneet maailmassa, jossa

orjuus oli sallittu ja hyväksytty tapa, maata hallitsivat itsevaltiaat ruhtinaat ja kuninkaat,

ihmisen syntyperä ratkaisi, mihin hän pystyy ja pääsee. Naiset olivat alistetussa asemassa; sodat ja väkivalta olivat arkipäivää, lapsikuolleisuus oli kymmeniä prosentteja.

Ihmisten elintaso, sivistystaso ja mahdollisuudet liikkua ovat täysin erilaiset kuin silloin. YK:n ihmisoikeuksien julistus on paljon parempi lähtökohta ihmisten sosiaalisten kontaktien ja käyttäytymisen ohjaamiseen kuin vanhat kanonit.

Mistähän sellainen ajatus

oikein kumpuaa, että joskus

yli tuhat vuotta sitten eläneet kirkkoisät olisivat olleet viisaampia ja kaukonäköisempiä kuin nykyiset oppineet?

Onko takana vain se (vanhojen!) ihmisten käsitys, että ennen kaikki oli paremmin?

Jos se pätee uskonnossa, niin kai sitten pitäisi sama käsitys omaksua muuhunkin elämään: heittää tietokoneet, sähkö,

puhelin, autot ja lentokoneet pois saatanan keksintöinä, jotka vain houkuttavat laiskaan elämään ja pois herran nuhteesta.

Tukholmaan ja Tallinnaan matkattaisiin kaleereilla, joita

orjat ja rikolliset soutaisivat. Ruoskiminen, teilipyörä ja muu kidutus olisivat oikeusistunnoissa arkipäivää ja noituudesta

epäillyt heitettäisiin raajat

sidottuina veteen: jos kelluu, pannaan roviolle, jos hukkuu, on viaton mutta pääsee suoraan taivaaseen.

Valtaa pitävät joko perimällä tai sotimalla oikeutensa hankkineet ruhtinaat, joita piispat kumartavat. Vaalit unohdetaan, yksinvaltainen tyrannia tilalle! Tuosta maailmasta kanonit ja valtaosa kirkkojen ohjeistosta on peräisin.

Avaa artikkelin PDF