Suomi ei voinut välttää rikkidirektiiviä
Maaseudun Tulevaisuudessa uutisoitiin 12.9. niin sanotusta rikkidirektiivistä.
Uutisessa Petri Sarvamaa kertoi, että ilman direktiiviä laivat saisivat Suomen aluevesillä käyttää rikkipitoista polttoainetta. Sarvamaa myös väitti, ettei valtionapua siirtymäkauden helpottamiseksi teollisuudelle sallita.
Näistä väitteistä ensimmäinen on harhaanjohtava ja toinen väärä.
Se, mistä Suomi ”vapautuisi” jos direktiiviä ei olisi säädetty, on tarkkaan selvitetty Suomen liikenneministeriön ja ulkoministeriön juristien muistioissa. IMO:n rikkirajaa on noudatettava, jos laiva on matkalla maahan, joka on IMO:n päätöksen ratifioinut, vaikka laivan lippumaa ei olisikaan ratifioinut.
Suomea ja Viroa lukuunottamatta EU-maat ovat
ratifioineet kyseisen IMO:n päätöksen, samoin valtaosa IMO:n kaikista jäsenmaista,
myös Venäjä. Vaikka ei olisi säädetty EU-direktiiviä ja vaikka Suomi jättäisi IMO:n päätöksen ikuisesti ratifioimatta, Itämerellä korkearikkistä polttoainetta käyttävä suomalainen laiva ei voisi laillisesti viedä lastia melkein minkään maailman maan satamaan.
Rikkipitoista polttoainetta voisi tällöin teoriassa polttaa Suomen aluevesillä vain mikäli laiva olisi menossa toiseen Suomen satamaan.
Tämä ei kuitenkaan helpottaisi vientikuljetusten kustannuksia yhtään, varsinkaan kun laivaväylä Perämeren satamiin kulkee – väylän turvallisuuteen liittyvistä syistä – Ruotsin aluevesien kautta.
Mitä tulee valtionapuun teollisuuden siirtymäkauden kustannuksien helpottamiseksi, se on direktiivissä nimenomaisesti sallittu normaalia joustavammin ehdoin.
Tämä on keskeinen osa parlamentin ja ministerineuvoston välillä saavutettua neuvottelutulosta, ja se oli yksi parlamentin keskeisistä vaatimuksista.
Tuki on kuitenkin sallittu vain investointeihin, kuten savukaasupesureihin, ei polttoaineen hinnan subventoimiseen.
Satu Hassi
Euroopan parlamentin jäsen (vihr.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
