Sikala muuntui avaraksi harrastetilaksi

Ruohonleikkurin huolto käy kätevästi avarassa, lämpimässä ja valoisassa hallissa. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkisto

KANNONKOSKI (MT)

”Sisäseinistä otettiin vanerit irti ja uusittiin rotansyömät eristeet. Karsinarakenteet ja vanha lattia purettiin”, Marko Risunen selostaa remontin kulkua.

Betonilattia rälläköitiin timanttilaikalla kahden neliön suuruisiksi laatoiksi ja kuljetettiin traktorin etukuormaimella ulos.

Lattia pudotettiin alas niin paljon kuin antura salli. Huonekorkeutta saatiin noin 25 senttiä lisää. Samalla asennettiin lattialämmitys.

Lattianalushiekalla tasattiin lietekourut. Uutta betonia lattiaan tarvittiin 50 kuutiota.

Sisäseinät päällystettiin uusilla pelleillä.

Sisäkaton alumiinipelteihin ei koskettu, ne ovat säilyneet hämmästyttävän hyväkuntoisina sikalakäytössä liki 30 vuotta. Vanhat kattovalaisimet saivat jäädä paikoilleen. Seinävalaisimet siirrettiin vanhasta remonttihallista.

Sähkö- ja putkitöitä piti teettää melko paljon.

Ilmastointi pidettiin ennallaan. Imuria hillitsemään asennettiin taajuusmuunnin. Hitsauskaasut tai vesihöyry lähtee hallista hetkessä, jos ilmastoinnin laittaa täysteholle.

Sosiaalitiloihin tehtiin pintaremontti.

Tilalla on peltoa vuokramaineen 43 hehtaaria. Pelloilla Risunen kasvattaa kauraa ja ohraa. Talossa on oma puimuri ja kuivuri.

Rakennus ja asuinrakennus lämmitetään oman tilan pelloista korjatulla kauralla. Vuodessa lämmitykseen kuluu noin neljän hehtaarin sato eli 15 tonnia kauraa.

Vilja korvasi klapit lämmönlähteenä. Liukukiskoon kiinnitetyllä kierukalla poltettava vilja siirretään lämpökeskuksen viereiseen siiloon. Normaalitalviksi kertatäyttö riittää.

Siilo ja lämpökeskus ovat entisessä sikalarakennuksessa.

Toiseen lietesäiliöön sijoitettiin viiden kuution jätevesisäiliö. Koska betoniseinäinen monttu oli valmis, umpisäiliö oli halvempi ratkaisu kuin imeytyskenttä.

Toinen lietesäiliö on vuokrattu lihakarjatilalliselle, jolla on vuokrapeltoja lähistöllä.

Sikalan karsinaputkista ja -vanereista Risunen on hitsannut ja rakentanut esimerkiksi hyllyjä. Entiseen rehulatoon mahtuvat nyt niin jäteöljyt kuin pienmetallijätteetkin.

Sikala ja asuinrakennus on liitetty valokuituverkkoon muutama vuosi sitten. Kannonkosken haja-asutusalueen muut taloudet vasta haaveilevat valokuidusta, jota yritetään saada maakunnallisena hankkeena.

Risunen osui sattumalta oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, kun Elenia kaivoi sähkökaapelia maahan. Samaan monttuun sijoitettiin Risusen itse hankkima valokuitukaapeli, jolla hän pääsi kiinni PPO:n verkkoon.

Kunnan it-vastaavana työskentelevälle Risuselle valokuitu on välttämätön. Hän pystyy työskentelemään kotonakin.

Erityisen tarpeellinen kotiin tuleva nopea yhteys on nyt, kun Kannonkosken kunnantalon palossa tuhoutui myös Risusen työhuone yhteyksineen.

”Sikalan rakentamiseen meni 260 000 markkaa”, vanhaisäntä Markku Risunen muistelee.

Muutostyön hinnaksi isä ja poika laskevat reilut 25 000 euroa. Omalle työlle ei ole laskettu hintaa.

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin yhdeksän vuotta sitten.

Marko Risunen joutui maksamaan elykeskuksen tuet korkoineen takaisin, kun hän hävitti lihasiat vaadittujen 11 vuoden sijaan jo kuuden vuoden kuluttua isännyyden vaihdoksesta.

”Viimeinen sikapartti toi 20 000 euroa tappiota”, Markku Risunen laskee.

Osasyynä oli teurastamolakko, minkä vuoksi lihasiat kasvoivat liian suuriksi.

Nyt kun remontti alkaa olla valmis, Risunen miettii käyttöä tiloille. Omat koneet on kätevää pestä, huoltaa ja korjata valoisassa, lämpimässä ja riittävän tilavassa hallissa.

Osan tilasta Risunen voisi vuokrata ulkopuolisille, sillä hän ei tarvitse koko hallia.

Autopesula. Metsäkoneurakoijien tarvikkeiden välivarasto. Moottoripyörien ja -veneiden talvisäilytyspaikka. Näitä vaihtoehtoja on jo mielessä pyörinyt.

Kolme moottoripyörää hallissa jo on. Asuntovaunun talvisäilytystäkin on kyselty.

Jos nykyinen kunnostettu tila ei riitä, seinän takana on toinen samankokoinen tyhjä sikalanjatke. Sen huonekorkeus on valmiiksi 4,20 metriä.

Nyt se tila on vilja-, siemen ja lannoitevarastona.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF