Näin kuntatoimii

Valtion tehtävä on huolehtia yhteiskuntajärjestelmän jatkuvuudesta. Kunnat toteuttavat sitä käytännössä.

Kunnilla on kolmenlaisia tehtäviä: pakollisia eli laissa määrättyjä, vapaaehtoisia mutta lailla säädeltyjä ja kokonaan vapaaehtoisia.

Pakollisiin kuuluvat esimerkiksi perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, perusopetus, kaavoitus sekä vesi- ja jätehuolto.

Lukio- ja ammatillinen opetus puolestaan kuuluvat ryhmään, jossa tehtävät ovat kunnalle periaatteessa vapaaehtoisia. Jos kunta ryhtyy niitä järjestämään, sen pitää noudattaa niitä sääteleviä lakeja. Kunnan pitää myös rahoittaa ne asukkailleen siinä tapauksessa, että opetus annetaan muualla.

Kolmas eli vapaaehtoisten tehtävien ryhmä kattaa muun muassa joukkoliikenteen ja elinkeinotoiminnan. Elinkeinotoimintaa on esimerkiksi yritystonttien kaavoitus.

Kunnan kuuluu myös edistää asukkaiden hyvinvointia muun muassa liikunnan, kulttuurin ja nuorisotoimen saralla, mutta kunta päättää itse toteutustavasta.

Kunta voi ottaa hoitaakseen erilaisia yhteistä hyvää edistäviä tehtäviä, mutta ei sellaisia, joista vastuu on säädetty muulle taholle. Esimerkiksi järjestyksenpito kuuluu poliisille.

Harva kunta on kuitenkaan viime aikoina halunnut lisää tehtäviä.

Valtio maksaa kunnille tehtävien hoitamista varten valtionosuuksia. Valtuusto päättää, kuinka rahat jaetaan.

Keskimäärin 75–80 prosenttia kunnan menoista on sidottu lakisääteisiin menoihin, pienissä kunnissa enemmänkin, arvioi Kuntaliiton lakiasiain johtaja Arto Sulonen.

Valtuutettujen jakovaraksi esimerkiksi puistojen ja katuverkon ylläpitämiseen ja järjestöjen tukemiseen jää siis enintään viidennes budjetista. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun kuuntelee vaalilupauksia.

”Vaikka lainsäädäntö sitoo rahanjakoa, valtuustolla on päätösvaltaa siinä, millä tavalla palvelut järjestetään. Esimerkiksi peruskoulun osalta valtuusto päättää, minkälainen kouluverkko on eli missä koulut sijaitsevat”, Sulonen huomauttaa.

Kun kuntien talous tiukkenee ja veroprosentin kipuraja tulee vastaan, alkavat säästöt. Ensin karsitaan vapaaehtoisista tehtävistä ja sitten niistä pakollisista, joissa on pelivaraa.

”Täytyy muistaa, että sosiaali- ja terveystoimi vie kuntien budjetista yli puolet. Kun siihen lyödään päälle opetus- ja sivistystoimi, ollaankin jo 75 prosentissa kunnan menoista. Jos kunta joutuu sopeuttamaan talouttaan, se ei onnistu kuin puuttumalla siihen, kuinka asioita hoidetaan”, Sulonen sanoo.

Tarkkaan ottaen kunnan ei tarvitse hoitaa itse suurtakaan osaa palveluista. Se voi nimittäin hoitaa palveluvelvollisuutensa yhdessä muiden kuntien kanssa esimerkiksi kuntayhtymissä tai ostaa palvelut muilta kunnilta tai yksityisiltä yrityksiltä.

Kunta ei voi kuitenkaan ulkoistaa rajoituksetta viranomaistehtäviä, kuten lupa-, valvonta- ja tarkastustehtäviä.

Sellaisiakin kuntia on, joissa kunta ei järjestä juuri muuta kuin alakoulun ja päiväkodin. Paras-lain perusteella kuntien on pakko järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yhteistoiminta-alueilla ja erikoissairaanhoitopiireissä.

Mutta kuinka paljon kunnilla sitten oikeastaan on tehtäviä?

Sitä ei tiedä kukaan.

”Yli sata mutta alle tuhat”, sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen.

Tarkkaa lukua ei tiedetä, koska lainsäädäntöä on muutettu pikkuhiljaa ja kunnille on annettu uusia tehtäviä samaan aikaan kun entisiä on muutettu.

”Tehtävälistaukset ovat loputtomia, ja tyhjentävä listaus on mission impossible (mahdoton tehtävä)”, sanoo Sulonen.

Kunnan tehtävien määrä on hämärä, koska ne määritellään toimialakohtaisissa laeissa: perusopetus-, sosiaalihuolto-, päivähoito-, nuorisotyö-, kirjasto-, liikunta-, kulttuuri- ynnä muissa laeissa ja vielä uudessa vanhuspalvelulaissa.

Eri palveluita koskevien lakien tarkkuustaso kuntien velvoitteissa vaihtelee suuresti. Esimerkiksi liikunta- ja kulttuuritoimi ovat kunnan tehtäviä, mutta järjestämistapaa ei säädetä.

Sen sijaan perusopetuslaki säätelee hyvinkin tarkasti opetettavat aineet, niihin käytettävät tuntimäärät, oppilaiden työajat ja opintososiaaliset edut.

Kuntien tehtävät ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvulta lähtien, ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) olisikin valmis karsimaan niitä. Virkkusen asettama työryhmä määrittää kesäkuuhun 2014 mennessä kuntien tehtävät, uudistustarpeet ja esittää velvoitteiden vähentämistä.

Perusteluna on valtion rahapula ja se, että Suomessa kunnilla on ollut muihin maihin nähden poikkeuksellisen laaja verotusoikeus ja laaja vastuu järjestää palveluja.

Pitääkö sitten paikkansa, että valtio vain lisää kuntien niskaan tehtäviä, mutta ei anna niihin rahaa?

Kuntaliiton Sanna Lehtosen mielestä ei.

”Kun lainsäädäntöä uudistetaan, rahaa kyllä annetaan mutta liian vähän. Ministeriön arvio menoista on erilainen kuin kunnissa. Ministeriö haluaa uudistuksen mahtuvan budjettikehyksiin, vaikka arvio ei vastaa todellisia kustannuksia.”

EIJA MANSIKKAMÄKI

Moni

valtuutettu kokee, ettei voi enää

päättää mistään konkreettisesta.

Avaa artikkelin PDF