Leikkaussali aina valmiina lähtöön
Kenttäsairaalassa voidaan tehdä kaikkia samoja leikkauksia kuin tavallisissa suomalaisissa sairaaloissa. ”Yleensä leikkaussalit ovat kuumia. 40 asteen kuumuudessa työskentely on todella raskasta”, tietää Jari Koiranen. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoTAMPERE (MT)
Kun maa järisee tai hirmumyrsky riehuu jossain päin maapalloa, Suomessa on yksi paikka välittömästi valmiudessa.
”Yleensä sitä höristää jo korviaan, kun kuulee uutisen. Vaikka virallista avunpyyntöä ei vielä olisi tullut, valmistelujen teko lähtee heti liikkeelle”, tietää kansainvälisen avun suunnittelija Jari Koiranen Suomen Punaisen Ristin (SPR) logistiikkakeskuksesta.
SPR:n logistiikkakeskuksessa Kalkussa odottavat muun muassa terveysasema, kenttäsairaala ja 10 000 ihmisen leirin pystytykseen tarvittava varustus valmiina lastattavaksi lentokoneeseen kohti maailman kriisialueita.
”Sano mitä tarvitaan kenttäsairaalassa, meiltä löytyy se! Täydestä leikkaussalivarustuksesta röntgeniin.”
Kalkussa odottaa lähtöä niin maastoautoja, kyykkyvessoja kuin muoviämpäreitäkin. Mukaan lähtevä henkilöstö on puhelinsoiton päässä.
”Yleensä soitto tulee perjantai-iltana, jolloin viikonloppua vasten on haasteellisinta alkaa organisoimaan ihmisiä ja tavaraa liikkeelle.”
Virallinen avunpyyntö tulee yleensä aikaisintaan 12 tuntia tapahtumien alkamisesta. Tällöin Kalkussa on jo täysi vauhti päällä.
”Esimerkiksi vuonna 2005 Pakistanin maanjäristyksen jälkeen olimme täällä jo puolen vuorokauden päästä valmistelemassa lähtöä, vaikka pyyntöä ei vielä ollut edes tullut.”
Kun virallinen avustuspyyntö tulee, lähtövalmiina pitää olla 48 tunnissa. Jokainen tunti on tärkeä.
”Jos lähdössä on terveysasema, se tarkoittaa 10–15 mukaan lähtevää avustustyöntekijää. Kenttäsairaalan kokoonpanoon tarvitaan 35–40 ihmistä.”
He ovat eri alojen ammattilaisia, jotka ovat normaalisti töissä erilaisilla suomalaisilla työpaikoilla. He ovat kuitenkin sopineet sekä työnantajansa että kotiväkensä kanssa, että voivat irrottautua kahdessa vuorokaudessa arjestaan lähteäkseen katastrofityöntekijöiksi jonnekin päin maailmaa.
”Yhtä paikkaa varten pitää olla koulutettu kymmenen ihmistä, jotta väki saadaan oikeasti kokoon. Toiminta perustuu kuitenkin vapaaehtoisuuteen. Ei aina voi lähteä, vaikka haluaisikin”, Koiranen kertoo.
Oma haasteensa on rahtikoneen löytäminen. Vapaan rahtikoneen saaminen Suomeen kahdessa vuorokaudessa voi olla työn takana.
”Rahtikoneeseen lähtee yleensä vähintään pari avustustyöntekijää mukaan. Muut matkustavat kohdealueelle vuorokoneilla.”
Yleensä yksi kolmannes tavaramäärästä on lääkinnällistä materiaalia, loput telttoja sekä hallinnon, tekniikan, vedenpuhdistuksen ja muiden tukitoimintojen tarvitsemia välineitä.
Tyypillisiä avustustyön ammattilaisia ovat sairaanhoitajat, lääkärit, teknikot, hallinto- ja talousihmiset sekä tiedottajat.
”Maaseudun Tulevaisuuden lukijoissa olisi paljon meitä kiinnostavia potentiaalisia ihmisiä. Tarvitaan moniosaajia. Ihmisiä, joilla ei mene sormi suuhun, joilla on sekä kädentaitoja että maalaisjärkeä ja jotka osaavat käyttää erilaisia laitteita generaattorista uppopumppuun.”
”Sairaanhoitajakin saattaa joutua poraamaan porakoneella tai kirurgi rakentamaan itse pimiötä röntgenin kehityskoneelle. Telttojen ympärille kaivetaan ojat tarvittaessa itse lapiolla, jotta sateen tullessa ei joudu nukkumaan lätäkössä.”
Yksi kynnyskysymys on englanninkielen taito. Sen ensimmäinen testi on kahdeksansivuinen hakemuslomake, joka pitää pystyä täyttämään englanniksi.
”Se karsii ne, jotka ovat hakemassa vain jännitystä elämäänsä.”
Usein avustustyöntekijät ovat perheettömiä, mutta myös perheelliset voivat lähteä mukaan.
”Kun itse lähdin Intiaan, omat lapseni olivat 4- ja 6-vuotiaita.”
Pääsääntöisesti reissu kestää 4–6 viikkoa.
”Se on hyvin intensiivistä. Henkisesti ja fyysisesti rankka rypistys. Esimerkiksi sairaalassa pystytään tekemään kaikkia samoja leikkauksia kuin suomalaisessa sairaalassa tehtäisiin. Tosin olot ovat huomattavasti haasteellisemmat.”
STINA HAASO
Sairaanhoitajakin
saattaa joutua
poraamaan
pora-
koneella tai kirurgi
rakentamaan itse
pimiötä röntgenin kehityskoneelle.
Lahjoit-
takaa
käyttö-vaatetta. Sille on
aina tarve. Myös talvi-
vaatteet ovat
erittäin tarpeel-
lisia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
