sana vuodenvaihteeksi
Jeesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.’”
Luuk. 13:6–9
Kalenterivuoden vaihtuminen tietää aina uuden numerosarjan opettelua. Monen viikon ajan tahtoo vanha vuosi vielä tunkea signeerauksiin. Neljätoista on ollut niskan välilevyn vaivaannuttamalle kädelleni jotenkin erityisen hankala raapustettava, joten vitonen on itselleni tervetullut helpotus.
Biljardipöydällä numero kahdeksan on erityinen ja tavallista merkityksellisempi. Länsimaisen musiikin perinteisessä nuotinnuksessa kasi on myös tavallista tärkeämpi numero, sillähän on oikein nimikin: oktaavi. Kirkon elämässä oktaavi on myös tärkeä termi – esimerkiksi uusi vuosi on joulun oktaavi.
Viikko lienee tärkein ajanjakamisen yksikkö arkisessa elämässämme. Viikossa ehtii vaikka mitä, tai sitten ei mitään. Kun toinen viikko alkaa, se tahtoo kerta toisensa jälkeen saada mallinsa edellisestä viikosta. Jopa kolmas, niin kuin Juice Leskinen runoilee synkähkösti laulussaan Viidestoista yö, kahden viikon unohtuneen.
Viikon kahdeksas päivä eli oktaavi on lupausten ja uuden luomisen päivä, jos sen sellaisena haluamme ottaa vastaan. Jeesuksen ylösnousemus tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä kristillisen laskuopin mukaan. Luomiskertomuksen laskukaavan mukaan se oli oikeastaan luomisviikon kahdeksas päivä – uuden elämän ja iankaikkisen tarkoituksen päivä.
Tällainen monien käyttämättömien mahdollisuuksien päivä meillä on joka sunnuntaina, joskus jopa viikollakin, niin kuin Jeesuksen nimenannon ja ympärileikkauksen päivänä, joka on kahdeksas päivä Joulusta.
Kalenterivuoden vaihtuminen ei ole kirkollisen uudenvuodenpäivän aiheena, vaan ”Jeesuksen nimessä”. Jeesus on kreikankielien muoto Joosuasta, ja se merkitsee: ”Herra on apu, Herra pelastaa.”
Uudenvuodenaaton evankeliumista avautuu tärkeä näköala ja toimintaperiaate: ”Herra, anna se olla vielä yksi vuosi”. Kolme hupuloitua vuotta eivät sammuttaneet armoa. ”Minä muokkaan ja lannoitan”, sanoi puutarhuri.
Samoin sanoo suuri puutarhurimme myös meidän kohdallamme. Saamme vielä yrittää ja meille annetaan epäonnistumisiin unohtuneiden lahjojemme tilalle uudet mahdollisuudet.
Otetaan vaari oktaavista!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
