Tarvitsemme peilejä ja ikkunoita
KOLUMNI: JUKKA PASONEN
Lordi Acton totesi aikoinaan: ”Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti.”
Hollantilainen sosiaalipsykologi Joris Lammer on tutkinut syvemmin Actonin väittämää. Tutkimukset osoittivat, että vallassa olija huiputtaa ja on kaksinaismoralisti. Valtaa pitävä vaatii kyllä muilta ehdotonta kuuliaisuutta, mutta suo itselleen silmää räpäyttämättä vapauden rikkoa luomiaan sääntöjä.
Vallassa olija pystyy myös ohjailemaan muita. Tämän todistaa vaikkapa Hitlerin toiminta toisessa maailmansodassa. Myös Stanley Milgram Yalen yliopistosta todisti asian tutkimuksissaan: 37 koehenkilöä 40:stä oli valmis antamaan kuolettavan sähköiskun toiselle ihmiselle kokeenjohtajan käskystä.
Paljon ylevämpi ei ollut tulos myöskään Philip Zimbardon Stanfordin yliopistossa tekemässä kokeessa, jossa opiskelijat jaettiin satunnaisesti vankeihin ja vartijoihin.
Kaksiviikkoiseksi aiottu koe jouduttiin keskeyttämään, koska vartijoiden alati yltyvä sadismi ylitti inhimillisen kestokyvyn.
Oman edun tavoittelu on synnynnäistä. Lapsille tehdyssä ns. Halloween-kokeessa havaittiin, että kun lapsi jätetään hetkeksi yksin karkkikulhon viereen, taskuun tuppaa sujahtamaan luvatun yhden makeisen sijaista useita. Jos kuitenkin lapselta kysytään ennen yksin jättämistä nimi ja osoite ja kulhon taakse laitetaan vielä peili, useimmat tyytyvät sovittuun yhteen karkkiin.
Ihmismieli vain nyt on tällainen. Pyrimme ottamaan kaikesta hyödyn irti itsellemme. Toki jotkut pystyvät vastustamaan tilanteen suomia houkutuksia vähän paremmin kuin toiset.
Toimivassa yhteiskunnassa oman edun tavoittelu on suitsittava jotenkin. Tärkein väline on lainsäädäntö: Korruptiosta langetettavat tuomiot on pidettävä hyötyjä suurempina.
Toinen tärkeä väline on julkisuus, joka toimii sekä peilinä itselleen että ikkunana muille. Useimmat meistä eivät halua joutua selittelemään lehdessä julkiseksi tuotua ahneuttaan läheisilleen ja tutuilleen.
Kaiken tämän tiedon valossa on kummallista, että meillä valmistellaan lakia, joka takaisi pankkiireiden pörssikaupoille salaisuuden.
Vain joko tyhmä tai tarkoituksella tyhmäksi tekeytyvä voi uskotella julkisesti, että pankkiirien itsesääntely voisi toimia heidän omien kivimuuriensa sisällä.
Vastakkaisia esimerkkejä ei tarvitse hakea, niihin törmää väistämättä: Syksyllä nousi julkisuuteen, että meklarit ja pankkiirit rikkoivat omia sääntöjään käymällä pikavoittoihin tähtäävää lyhyttä arvopaperikauppaa.
Äskettäin paljastui myös, että OP-Pohjolan avainhenkilöt ovat kuittailleet miljoonaosinkoja henkilökohtaisille holding-yhtiölleen.
Sveitsin keskuspankin johtajan vaimo, Kashya Hildebrand, kävi valuuttakauppaa samalla, kun mies manipuloi frangin kurssin alas. Jonkinlainen sovitus saatiin, kun pääjohtaja Philipp Hildebrand päätti julkisen painostuksen edessä lopulta erota. Tuomiolle tosin joutuu myös tiedon vuotanut, pankkisalaisuuden rikkonut pankin toimihenkilö.
Surullisin tarina on taannoinen USA:n subprime-kriisi, joka syöksi koko maailman taantumaan vuonna 2008. Räikeimmillään pankkiirit löivät johdannaismarkkinoilla vetoa itse myöntämiään lainoja vastaan.
Paha sai palkkansa. Pankkiirien henkilökohtaiset voitot pyörivät sadoissa miljoonissa euroissa. Normaalin oikeustajun mukaan nämä todelliset pyramidihuijarit olisi pitänyt lukita linnaan ja voitot palauttaa. Mutta tämähän onkin elämää eikä satua.
En väitä, etteikö kovasta työstä kuulu saada kohtuullista korvausta - siis kohtuullista, ei kohtuutonta. Vaan tekevätkö pankkiirit edes tuottavaa työtä? Pahimmillaan heidän spekulointinsa vain haittaa kokonaisten valtioiden tekemisiä.
Joka tapauksessa yhteiskunnan kannalta on oleellista, säädetäänkö lait pönkittämään vahvemman valtaa vai pyritäänkö kohentamaan heikomman asemaa.
Jos finanssialalla saa kahmia muiden varat, tasavertaisuuden nimissä myös kaikenlaiset pikkuvilpit, tasku- ja myymälävarkaudetkin pitäisi jättää tuomiotta. Eikö finanssialalla nimenomaan ole tapana vedota siihen, että kun kaverikin kerran saa, niin miksen minäkin.
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
