Jokaisella on vastuuruuan alkuperästä

Ruoka on jokaiselle tärkeä ja läheinen asia. Lähes kaikki haluavat tietää mitä syövät ja miten ruoka on

valmistettu.

Ajatuspaja e2:n, Maaseudun Sivistysliiton ja MTK:n yhdessä tekemän tutkimuksen mukaan ruuan alkuperä halutaan esille myös ravintoloissa sekä koulu- ja työpaikkaruokailussa.

Käytännössä tilanne on liian usein toinen, ja hinta nousee määrääväksi ostopäätöstä tehtäessä. Yllättävää kyllä, ympäristötietoisina pidetyille nuorille kotimaisuus, ympäristöasiat ja eläinsuojelu eivät ole ostopäätöstä tehtäessä yhtä tärkeitä kuin väestölle keskimäärin.

Ruuan tuottamista, valmistamista ja kauppaa valvotaan sekä kansallisesti että EU:n tasolla. Lainsäädännöstä, kansainvälisistä sopimuksista ja valvonnasta huolimatta kaikki ei ole sitä, mitä sen kerrotaan olevan.

Viimeisin kansainvälinen ruokaskandaali syntyi pari viikkoa sitten, kun selvisi, että erään einesvalmistajan tuotteissa nautaa oli korvattu hevosenlihalla.

Asiaa tutkittaessa selvisi, miten monen välikäden ja maan kautta hevosenliha oli kulkenut ennen kuin se päätyi valmiiseen tuotteeseen. Valmiinakin tuote liikkui välikädeltä toiselle ja maasta toiseen ennen päätymistä kaupan hyllyille.

Suomessa uskottiin, ettei meillä myydä hevosenlihaa nautana. Näinhän ei tietenkään ollut, vaan hevosenlihaa on käytetty meilläkin ilman, että sitä on mainittu tuoteselosteessa. Muutenkin kohun kulku on samantyyppinen kuin muuallakin. Vastuu on jollakin muulla tai kysymyksessä on inhimillinen virhe.

Hevosenlihaskandaalin yhteydessä pitää muistaa, ettei hevosenliha ole vaarallista eikä se ole myöskään huonoa ruokaa. Näyttää siltä, että kohu on lisännyt sekä hevosenlihan

tunnettavuutta että sen kysyntää. Ennen kohuakaan ei kotimainen tuotanto ole riittänyt hevosenlihankaan osalta kattamaan kysyntää.

Poliitikkojen vastaukset ruokaskandaaleihin on liian usein samanlainen kuin moneen

muuhunkin asiaan: lainsäädäntöä pitää kiristää sekä valvontaa ja tarkastuksia lisätä. Vaaditaan lisää henkilökuntaa valvomaan, että säädöksiä noudatetaan. Poliitikkojen lisäksi

myös tavalliset kansalaiset vaativat usein viranomaisia vastuuseen valvonnan heikkouksista.

Lisääntyvä lainsäädäntö ja entistä tiukempi viranomaisvalvonta ei voi koskaan olla täysin aukotonta, vaikka sen kuuluisan isonveljen lisäksi valvomaan laitettaisiin pikkuvelikin tai koko suku.

Kansainvälisessä kaupassa ruuan ja sen raaka-aineiden reitit ovat usein pitkiä ja

mutkikkaita. Ne lisäävät myös mahdollisuuksia väärinkäytöksiin, koska matkalla alkuperä

ja tuotantotavat jäävät usein hämäriksi.

Huijaukset ovat asia erikseen, mutta muuten tietämättömyyteen vetoaminen ruuan alkuperästä ei ole riittävä selitys.

Viime kädessä jokaisella ruokaketjun osalla on oma vastuunsa. Tuottaja vastaa alkutuotannosta, teollisuus jalostuksesta, kauppa myymistään tuotteista ja kuluttajat siitä, mitä he ostavat. Ketjun jokaisessa vaiheessa hälytyskellojen pitäisi soida, jos joku tuote vaikuttaa epäilyttävän halvalta. Hinta koostuu aina jostakin.

Kotimaiselle ruokaketjulle avoimuus on suuri mahdollisuus, jota voi hyödyntää ilman lisälainsäädäntöä ja viranomaisvalvontaakin.

Eduskunnassa viime viikolla lihakohukeskustelun yhteydessä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) tiivisti asian ytimekkäästi: ostakaa suomalaista.

Avaa artikkelin PDF