Keskusta teki ratkaisevan virheen kesällä 2017

Suomen keskustassa jatketaan surutyötä vaalitappion jälkeen.

Puolue hävisi joka puolella maata: niin isoissa ja pienissä kaupungeissa kuin maaseudun taajamissa ja syrjäkylissä ja menetti kolmasosan paikoista, 18 kansanedustajaa. Keskustan ja sen edeltäjien 113 vuoden historiasta ei löydy yhtä musertavaa vaalitappiota.

Keskustalaisia kismittää erityisesti se, että äänestäjät rankaisivat, vaikka hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan saavutukset ovat kiistattomat.

"Kainuuseen panostimme kauden aikana melkein miljardin ja saimme työttömyyden lähes puolittumaan – lopputulos on, että menetimme molemmat Kainuun ahkerat edustajamme", pääministeri Juha Sipilä päivitteli vaalien jälkeen.

On täytynyt käydä niin, että jossain vaiheessa vaalikautta teimme väärän valinnan, keskustalainen ystäväni pohti ja kysyi, mikä valinta meni pieleen.

Kysymys oli niin kiinnostava, että piirsin vaalikauden janalle. Merkitsin siihen hallituksen tärkeimmät vaiheet, kunta- ja presidentinvaalien tulokset sekä mielipidemittausten käyrät.

Johtopäätökseni on, että väärä valinta tehtiin tiistaina 13. kesäkuuta 2017. Juha Sipilä oli tuolloin menossa Turun lentokentältä presidentti Sauli Niinistön luokse Naantalin Kultarantaan. Mukana oli hallituksen eroilmoitus.

Sipilä oli päättänyt erota sen jälkeen, kun perussuomalaisten puoluekokous oli valinnut Jussi Halla-ahon johtoon. Keskusta ja kokoomus olivat kieltäytyneet jatkamasta Halla-ahon kanssa hallituksessa.

Kesken matkan Sipilä sai autoon tiedon, että perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eroaisi enemmistö, joka olisi valmis jatkamaan hallituksessa. Sipilä teki u-käännöksen Naantalin tiellä ja perui tapaamisen presidentin kanssa.

Pääministerinä Sipilä arvioi, että hallitus saattoi jatkaa ilman uusia neuvotteluja, koska sillä säilyi eduskunnassa niukka enemmistö. Keskustan johtajana hän ehkä näki, että nyt oli mahdollisuus hajottaa kilpaileva puolue. Perussuomalaisten jako kahteen varmistuisi, kun Halla-ahon johtama osa puolueesta joutuisi oppositioon ja Soinin porukka jäisi hallitukseen. Jos koko puolue olisi päästetty oppositioon, se olisi yhtenäistynyt uudelleen.

Kesän 2017 tapahtumista syntyi kuva pelaamisena ja suhmurointina. Hallitus ja varsinkin pääministerin maine sai pahan kolhun. Soini ja kumppanit säilyttivät ministerin ja kansanedustajan paikkansa, mutta äänestäjien keskuudessa syntyi epäluottamusta.

Syksyllä 2017 tehdyt gallupit näyttivät keskustalle huonoa ja viime vuoden tammikuussa pidettyjen presidentinvaalien tulos oli katastrofi. Perussuomalaisten Laura Huhtasaari ja villi Paavo Väyrynen peittosivat Matti Vanhasen, jota Juha Sipilä voimakkaasti tuki. Entinen pääministeri sai vain 4,1 prosenttia äänistä.

Hallituksen viimeisestä vuodesta tuli ristiriitainen. Tavoitteet toteutuivat komeasti: Talous kasvoi, työllisyys parani ja valtion velkaantuminen taittui. Silti keskustan kannatus painui alaspäin. Sinisille ei löytynyt äänestäjien tukea, vaikka puolue yritti epätoivoisesti kaikenlaista. Vain kokoomus pystyi pitämään kannattajansa.

Loppu oli surullinen. Sote kaatui ja pääministeri meni 8. maaliskuuta 2019 eroilmoituksen kanssa presidentin luokse. Näin Juha Sipilä joutui kulkemaan päähän matkan, joka oli häneltä jäänyt kesken 13. kesäkuuta 2017.

Jos Sipilä olisi jo kesällä 2017 eronnut, hän olisi silti saanut jatkaa pääministerinä. Halla-aho ja Soini olisivat joutuneet yhdessä oppositioon, ja keskusta olisi muodostanut uuden hallituksen kokoomuksen, RKP:n ja kristillisdemokraattien kanssa. Hallitus ei olisi ollut järin vahva, mutta olisi todennäköisesti selvinnyt arvokkaasti ja asiallisesti vaalikauden loppuun. Tämä on tietysti jälkiviisautta.

Entä perussuomalaiset? Tuskin puolue olisi saanut vaaleissa yhtä hyvää tulosta kuin nyt sai. Jussi Halla-ahoa ajoi eteenpäin halu kostaa kesällä 2017 kärsityt loukkaukset: Juha Sipilälle puolueen hajottamisen sekä Timo Soinille ja muille sinisille loikkaukset. Ja sen Jussi Halla-aho teki.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.