Aika on otollinen käpertymiselle

Vasemmisto voitti Ruotsin vaaleissa ja demarit jatkavat suurimpana puolueena.

Maa järisi vaalien jälkeen, vaikka eroa vasemman ja oikean laidan blokkien välillä oli vain niukat nelisen prosenttia.

Vaalitulos voi kertoa monta asiaa. Ihmiset kaipaavat vaihtelua. Pääministeri Fredrik Reinfeldtin naama kyllästyttää. Häntä on tosin ollut ihan miellyttävää katsella ja politiikkakin on ollut vakaata. Moni olisikin ehkä valinnut Reinfeldtin ja demarit, jos sellainen yhdistelmä olisi ollut tarjolla.

Sekin vaihtoehto on vielä etäisesti olemassa, jos Löfven ei muutoin onnistu haalimaan riittävästi edustajia taakseen. Tilanne oli sama kahdeksan vuotta sitten. Nyt erona ovat murskavoiton saaneet ruotsidemokraatit, joita ei haluta hallituksen takuumiehiksi.

Vaalitulos kertoo myös ajasta. Kylmä sota koitti, (muiden kuin Ruotsin) talous mataa, kasvoton sijoittaja rohmuaa koulujen ja terveyskeskusten rahat, vanhukset jäävät hoitamatta ja niin edelleen.

Silloin tekee mieli käpertyä villahuopaan kotisohvalle ja huokaista, että onneksi kansankoti pitää minusta huolen.

Ehkä aika on nyt otollinen vasemmistolaisuudelle. Se ei ehkä ole järkevää talouden, työllisyyden ja palveluiden kannalta, mutta vaaleissa ihminen ajattelee enemmän lähipiiriään kuin ”isoa kuvaa”. Paitsi jotkut, kuten MT:n viime viikon katugallupista Tukholmasta saattoi havaita.

Käpertyminen yhteiskunnan syliin tarkoittaa yleensä korkeampia veroja. Ne kohdistuvat yleensä parempipalkkaisiin ihmisiin ja yrityksiin. Mutta jos työllistämisinto hiipuu, kärsivät myös palvelut. Politiikka on tasapainoilua. Ehkä siksi Löfvenkään ei ole sulkenut lopullisesti porvariyhteistyön takaporttia.

Ruotsin vaaleissa valittiin sekä kunta-, maakunta- että valtakunnantason päättäjät. Moni äänestäjä saattoi miettiä kopissa oman kuntansa lähipalveluita, vaikka valitsi suosikkiaan maan hallitukseen. Usein linja onkin sama, mutta ei aina. Porvarihallitusta kannattava voi ajatella nielevänsä demarien korkeammat verot, jos omien lasten lähikoulu pelastuu.

Näkyykö suunnanmuutos myös Suomessa ensi keväänä? Halutaanko meilläkin käpertyä peittoon ja valita korkeammat verot, jotta vanhusten vaipat vaihtaa kunnan eikä veroparatiisifirman hoitsu? Tai jotta puolustusvoimat saa lisää rautaa? Tai että lähikoulu pelastuu?

Suomen ja Ruotsin porvarihallitukset alensivat taannoin yhtä jalkaa yritysveroja. Suomi voitti 20–22. Naapuri on kaavaillut nokitusta 16,5 prosentilla. Se ei ole mahdotonta punavihreälle hallituksellekaan, jos porvarikavereita kaivataan.

Ehdin kehua Teille viime viikolla ruotsalaista vaalijärjestelmää meikäläistä avoimemmaksi. Vasemmisto- ja oikeistoleirit kertovat ennen vaaleja ohjelmansa ja sitä sitten noudatetaan.

Yksittäisen ehdokkaan lupauksilla ei ole väliä, koska blokki määrää ohjelman ja puolue ehdokkaiden järjestyksen läpimenolistalla. Kärjessä on luultavasti puoluejohdolle lojaalia väkeä.

Harva menee henkilökohtaisilla äänillä läpi.

Suomi–Ruotsi-maaottelun hengessä voi kysyä: onko äänestäjän kannalta demokraattisempaa saada äänestää mieleistään ohjelmaa vai ehdokasta? Ruotsin vaalitulos aiheutti sen, että ohjelma jäi vielä auki.

Avaa artikkelin PDF