LUKENUT MIES Niinistön nuuskarasia
Lukioista ollaan lopettamassa yleistä historian opettamista. Nykymedia on varmaan riemuissaan. Ajan taju katoaa. Sama uutinen toistetaan kahden kuukauden välein ja kansa tuohtuu yhtä aidosti joka kerta. Ollaan yksimielisiä, että kaikkein roistomaisimmat hallitusherrat sattuvat aina tähän päivään.
Pari vuosikymmentä sitten ilmestyi komiteatyönä upea sarja hallintohistoriastamme. Kirjat ovat valitettavasti hiukan vaikealukuisia. Siihen aikaan tieteellisyys muka vaati sellaista. Joka tapauksessa selailen mielelläni esimerkiksi Raimo Savolaisen tutkimusta 1800-luvun senaattoreista, kun nykyministerien syytteleminen alkaa päässä keittää.
Virkanimitysperusteet, kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto ovat tänään käytännössä samat kuin 1789 yhdistys- ja vakuuskirjassa. Televisio pauhaa nimitysrikkeistä, mutta Laila Hietamieskään ei osaa kuvailla 1800-luvun nimityssotkujen koko kirjoa.
Avioliitto oli ylivoimainen ylenemisperuste, vielä taatumpi kuin SDP:n jäsenyys 1970-luvulla. Syntyperäkään ei ratkaissut yhtä paljon.
Yhteistä vuosisadoillemme on suomalaisten jumalaton tittelinkipeys. Keisari Aleksanteri voitti Suomen herrojen sydämet oitis myöntämällä auliisti salaneuvoksen, valtioneuvoksen ja ties minkä neuvoksen arvoja. Ruotsin vallan aikana lahden tällä puolelle oli vain yksi vaivainen kauppaneuvos. Viisaus asui Tukholmassa.
Yhtä lääpällään ollaan kilisevien kunniamerkkien perään. Asteikon yläpäässä olivat keisarin armolliset sormukset ja nuuskarasiat. Kyllä saajassa riemu repeäisi, jos itsenäisyyspäivän mitalisateessa kohdalle lankeaisi presidentti Sauli Niinistön kuvalla varustettu kullattu nuuskarasia.
PEKKA ALAROTU
Raimo Savolainen:
Suosikkisenaattorit.
Venäjän keisarin suosio suomalaisten senaattoreiden menestyksen perustana 1809-1892.
409 sivua. Painatuskeskus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
