perjantaivieras Vaahteramäkija Vimmerby
Ruotsin matkailun muuan iso ilmiö on kirjailijoiden kirjojen ”kirjallisiin maisemiin” perustuva turismi.
Henning Mankellin ja Knut Wallanderin Ystadista on tullut kaikkien koluama matkailukohde. Jan Guilloun Ruotsin perustamisvaiheita koskeva kirjasarja on tehnyt erityistä hyvää Itä-Göötanmaan turismille. Tukholman kaupunkikierroksilla kuikuillaan oppaiden johdolla Stieg Larssonin sankarittaren Lisbeth Salanderin asuntoa. Viirua ja Pesosta voi käydä ihmettelemässä, jos käy Ruotsin Maatalousmuseolla.
Mutta vanhin kaikista on Astrid Lindgrenin kotipaikka Vimmerbyssä. Vaikka Astrid Lindgrenin nuoruus ei yhtä auvoa ollutkaan, on hänen kirjojensa Vaahteramäki niin vaikuttava, että matkailukohde nimeltä Astrid Lindgrens Värld on houkutellut vuosittain 400 000 kävijää.
Tuo kohde on luonteeltaan ”korkeatasoinen teemapuisto”, lupaa Vimmerbyn kunta. Kunnalle teemapuisto on ollut osa sisäsyntyistä, valtiosta riippumatonta elinkeinopolitiikkaa, joka Smoolannin kupeella muutenkin osataan. Näin sanottakoon, vaikka Vimmerby kuuluukin Kalmarin lääniin.
Taustaksi viralliset raamit. Vimmerbyssä on 15 500 asukasta, joista puolet asuu kuntakeskuksessa.
Ihan puhdas maalaiskunta ei ole kyseessä, sillä alkujaan Vimmerby on keskiaikainen kauppakaupunki. Työvoimasta 32 prosenttia työskentelee teollisuudessa, mutta kaupungin johtava poliittinen puolue on kuitenkin keskustapuolue.
Kuntaan jäävä matkailutulo onkin kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ollen nyt tasolla 85 miljoonaa euroa. Miten tällainen saavutus on mahdollinen?
Ensimmäinen selvitys on siinä, että kun hanketta ”Astrid Lindgrenin maailma” 1980-luvulla käynnistettiin, oli Lindgren itse mukana ja antoi luottamuksensa hankkeelle. Näin hänen nimeään voitiin harkitusti ja luvalla käyttää ilman eri korvausta. Myös Lindgrenin perilliset ovat noudattaneet samaa linjaa.
Astrid Lindgren sai toistuvasti neuvoa Vimmerbyn matkailunkehittäjiä ohjeella: ”Ei sitten mitään tingel-tangelia!”
Toinen selitys on siinä, että Vaahteramäen Eemelin tai Peppi Pitkätossun maailma liittyy ajallisesti sotia edeltäneeseen hevosvetoiseen maatalouteen, joka on ruotsalaisille erityisen herkkä kohta ja modernin maailman lähtöpiste. Ruotsalaisten halu asua ”kesätorpassa” on osa tätä samaa, samoin kuin vanhemman kirjailijapolven yhteiskunnallinen silmä, joka kertoi tarinaa muutoksesta, joka alkoi piioista ja rengeistä.
Kolmas selitys onkin sitten mielenkiintoisin. Selitys tällaisen hankkeen osallistumiselle on paikallislehden toiminnassa. Vimmerby Tidning ilmestyy kuudesti viikossa ja on alueellaan vahva. Sillä on voimakas oma politiikka kotiseutunsa asioiden ajamiseksi. Lehti on kansalaisena toimimisen foorumi.
Paikallislehti oli pitkään paikallisen ”muistamisen kulttuurin” kantaja ja kokoaja. Se myös sotkeutui politiikkaan, jos katsoi sen tarpeelliseksi. Eräs tällaisia kampanjoita oli lehden tuki matkailukohteen ns. paikallisosakkeiden merkitsemiseksi. Lehden linja on nykyään populistinen, lähes riitelevä. Lehden viime vuosien armottoman populistinen linja esti kunnan harmiksi ison hotellin tulon Vimmerbyyn.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
