Vankilajohtaja suosisi vapaampaavankeutta
Asteittainen vapautuminen on paras tapa estää uusi lusiminen.
”Vankiloiden ydintehtävänä on paitsi panna täytäntöön seuraamuksia, myös lisätä tuomittujen valmiuksia rehelliseen elämään. Pystymme parhaiten huolehtimaan yhteiskunnan turvallisuudesta vaikuttamalla vapautuviin vankeihin”, sanoo Rikosseuraamusviraston (Rise) pääjohtaja Esa Vesterbacka MT:n haastattelussa.
”Ongelmana on kuitenkin ollut, että vanki on päässyt suljetulta suoraan kadulle, kun vapautuva vanki pitäisi ’saattaen vaihtaa’. Valvottu koevapaus on tuonut vapautumiseen erinomaisen työkalun.”
Vesterbackan mukaan Suomea pidetäänkin nyt vankeinhoidon mallimaana, koska meillä on menty avoimempaan suuntaan.
Kun rikoksenuusijoita on yleensä 46 prosenttia, valvotun koevapauden jälkeen heitä on 26 prosenttia. Ensikertalaisista vangeista kolmannes palaa kiven sisään.
Vesterbacka ei ole huolissaan vankiloiden liian ”avoimista ovista”, sillä vankien määrä ei ole kasvanut pitkällä aikavälillä. Avovankilasta poistuu luvatta vain 3–4 prosenttia vangeista.
Vanhat hyvät keinot – uskoontulo, AA ja vihainen akka – auttavat vankia sopeutumaan yhteiskuntaan, mutta vankeinhoidossa tärkein ominaisuus on Vesterbackan mukaan kuitenkin sinnikkyys.
”Hyysäämisen ja auttamisen ero on siinä, tuetaanko vai tehdäänkö puolesta.”
Ehdonalaisia vankeja vastuutetaan etsimään itse esimerkiksi asuntoa.
Vesterbackan mukaan tuomion saaneella syrjäytymiskehitys on jo melko pitkällä, ja siksi myös polku rikoksettomaan elämään on pitkä, ja se pitää miettiä yksilöllisesti.
”Parasta kriminaalihuoltoa on hyvä sosiaalipolitiikka. Yhteiskunnan turvallisuuden ja syrjäytymiskehityksen kannalta on paljon parempi panostaa lastensuojeluun kuin lisävankiloiden rakentamiseen, sillä silloin ollaan myöhässä.”
Monen vangin syrjäytyminen on alkanut keskeytyneestä peruskoulusta.
”Riski alkaa kasautua koulupudokkuudesta. Ei niin, että kaikki pudokkaat joutuvat vankilaan, mutta meille päätyneistä heitä on huomattava osa.”
Uusi nuorisotakuukaan ei auta tätä joukkoa, sillä se alkaa etsiä opiskelupaikkaa jo peruskoulunsa päättäneille ja työtä tätä vanhemmille.
Vesterbacka, 58, on taustaltaan juristi, huumesyyttäjä sekä Köyliön ja Turun lääninvankilan entinen johtaja. Kokemus kuuluu näkemyksissä.
”Meille hyvä tulos ei ole ainoastaan se, että ihminen ei uusi rikosta, vaan myös se, että hän uusii sen pidemmän ajan kuluttua tai syyllistyy vähemmän vakavaan rikokseen.”
Siksi annetaan henkistä valmennusta.
”Opetamme muun muassa vihanhallintaa. Joukko on aika spontaania, ja yritämme saada läpi viestin, että ajattele ensin ja tee vasta sitten.”
Joissakin perheissä vankeus on periytyvää, mutta vankilajohtajan mukaan joukko on pieni.
Kakun nauttijat ovat vähentyneet viime vuosina Suomen vankiloissa muutamalla kymmenellä vuosittain. Muualla Euroopassa suuntaus on päinvastainen Hollantia lukuun ottamatta.
Syynä vankien vähenemiseen Suomessa ovat muutokset tuomioissa sekä yhdyskuntaseuraamusten ja valvotun vapauden lisääntyminen.
Yhteiskuntapalvelu on viime aikoina vähentynyt samaan tahtiin kuin siihen johtaneet törkeät rattijuopumuksetkin. Valvottua koevapautta on puolestaan lisätty.
Vankilukukin on laskenut 2000-luvun alun lähes 4 000:sta. Vuosituhannen alussa rajat Baltiaan avautuivat, huumerikollisuus ryöpsähti ja muitakin tuomioita kovennettiin.
Suomen vankiloissa istuvista 15 prosenttia on ulkomaalaisia, mikä on Vesterbackan mukaan länsieurooppalaisittain vähän.
Suomi maksaa vankeuskulut, mutta täyshoitoa hakevia turistivankeja ei ole.
”En usko, että tänne hakeuduttaisiin rikossäännösten perässä. Sijainti ja ilmasto suojaavat meitä.”
Suomen vankiloilla on ollut vanhastaan myös muita yhteiskunnallisia tehtäviä kuin rehellisyyteen kasvatus: on tehty lentokenttiä, nikkaroitu leikkimökkejä ja kunnostettu Museoviraston apuna linnoja. Listalla on seuraavana Olavinlinna.
Helsingin vankila tekee yhä kaikki autojen rekisterikilvet, tosin saksalaisen yrityksen alihankkijana. Myös liikennemerkeistä vankilat valmistavat kilpailutuksen kautta kolmanneksen.
”Metsähallitukselle kunnostamme kansallispuistoissa pitkospuita ja nuotiopaikkoja, eikä niitä pystyttäisi ylläpitämään ilman vankityövoimaa. Teemme yleishyödyllistä työtä, joka jäisi muuten tekemättä.”
Vesterbacka vakuuttaa, että vankilaverkon mahdollisesti kutistuessa suomenlampaan ja lapinlehmän geenipankit Pelsossa ehditään siirtää ja säilyttää. Sukevan kyytötkin päätyivät maatalousoppilaitokseen.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
