Matkailubisnes alkoi talliremontista
Oma matkailutila tukee myös yhtiön kaasuliiketoimintaa, kertovat Clas ja Sari Palmberg tallin yhteyteen rakennetussa ravintolassa. Marja Seppälä Kuva: Viestilehtien arkistoMÄNTYHARJU (MT)
Jyhkeiden kiviseinien sisällä on lämmin. Tunnelmaa luovat kynttilät ja vanhat hevosaiheiset esineet. Woikosken matkailutilan Hilupilttuu-ravintolassa on vietetty tänä vuonna jo monet pikkujoulut.
Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten paikalla seisoi vain vanha kivinavetta, jonka katto kaipasi kipeästi remonttia.
”Toin tänne hevoseni asumaan ja aloin kysellä, saisiko katon korjata”, Sari Palmberg muistelee.
”Lupasin, kunhan ei maksa paljon eikä kestä kauaa”, Clas Palmberg virnistää.
Remontti alkoi vuonna 2005 ja siitä lähtien alueella on rakennettu tai remontoitu joka vuosi. Nyt menossa on 12. rakennus eikä loppua näy.
Ravintolan seinän takana asuu pariskunnan 14 hevosta. Niiden kanssa hevosia rakastava pari liikkuu niin ympäröivässä luonnossa kuin viereen rakennetussa lämpimässä maneesissakin.
Kumpikaan Palmbergeista ei vielä tallin kattoremontin käynnistyessä tiennyt, mitä pitkään lähes oman onnensa nojassa viruneesta maatilasta vielä tulisi.
Aikanaan tila oli seudun edistyksellisimpiä. Siellä jalostettiin hevosia, koulutettiin nuoria työhön ja kokeiltiin uusia viljelytapoja, Clas muistelee. Toiminta hiipui 1980-luvulla.
”Paikka oli hurjassa kunnossa, ei tänne tullut edes kunnon tietä ja pellot kasvoivat puuta”, Sari kertoo.
Pian hänellä kuitenkin oli jo selkeä visio monipuolisesta matkailukokonaisuudesta. ”Kun rahaa remonttiin alkoi kulua, piti keksiä, miten sitä voisi myös tulla. Ja on tämä myös Woikosken perinnön vaalimista.”
Woikoski Feeling -nimen saanut kokonaisuus alkoi hevosharrastuksesta. Maneesin lisäksi pihapiirissä on fysikaalinen hoitolaitos kuntoutusta ja erikoishoitoja tarvitseville hevosille. Sen yhteydessä on hevoshotelli hoidettaville ja valmennuksiin osallistuville.
Peltoja on pikkuhiljaa palautettu viljelyyn 20 hehtaaria. Sillä tuotetaan heinät hevosille.
Järvimaisemaan on rakennettu myös majoitustiloja, sauna ja rapupaviljonki.
Kaiken keskus on yhä talli ja sen yhteydessä toimiva tilausravintola. ”Tää on mun sydän”, Sari huokaa ravintolassa.
Clasin sydän taas on alueen toisella laidalla, jonne avattiin viime kesänä automuseo. Siellä kiiltelevät ikänsä autoja ja kilpa-ajoa harrastaneen miehen aarteet. Joukossa on muun muassa isännän ensimmäinen kilpa-auto sekä juuri se Mercedes, jolla hän nuorena opetteli ajamaan.
Kaikki museon autot liittyvät Woikoski-yhtiöön ja niillä on tarina. ”Nämä ovat työkaluja. Ilman näitä ei nykyistä Woikoskea olisi syntynyt.”
Osaa autoista isäntä on joutunut etsimään vuosikymmeniä.
Tänä talvena läheisen Nurmaanjärven jäälle on tarkoitus avata liukkaan kelin harjoitusrata.
Iso osa Sarin visiosta on jo toteutettu, mutta suunnitelmia on valmiina vielä ainakin kymmeneksi vuodeksi. Parhaillaan remontoitavana on juureskellari, josta pitäisi sukeutua tunnelmallinen riistaravintola.
Siellä nautitaan lähiseudun antimia, kuten tilan itse kasvattamia fasaaneja. Niiden ympärille haulikkoammunnassa menestynyt tilan pehtorinna Piia Teitto on kehittänyt metsästysmatkailua.
”Moni asia täällä lähtee meidän omista intohimoistamme, kuten hevoset, autot ja metsästys”, Sari kertoo.
”Silloin niitä myös tehdään täydellä sydämellä”, Piia Teitto lisää.
Tila työllistää suoraan noin kymmenen henkilöä. Parhaillaan haussa on lähiruokaa arvostava keittiömestari sekä kokenut tallityöntekijä.
Matkailuyritys on kasvanut jatkuvasti mutta pala kerrallaan. ”Pitää kasvaa itse yrityksen mukana, jotta voi olla asiakkaille hyvä”, Sari toteaa.
Woikoski-yhtiölle oma matkailutila on eduksi. Siellä majoitetaan vieraita viikoittain.
Ulkomaalaisille jo pelkkä hiljaisuus ja tähtitaivas ovat elämys. Lisäksi tila tuo esiin sitä, mistä ja miten yhtiö on syntynyt. ”Sitten aletaan ajatella tunteella”, Teitto kertoo.
”Päätökset tehdään yleensä muualla kuin neuvotteluhuoneissa. Kaikki on bisneksessäkin ihmisten välistä, tunteet ratkaisevat”, Clas Palmberg jatkaa.
”Tehtaalla on pitkät perinteet vieraiden ylläpidosta. Aikanaan täällä viivyttiin kaksikin viikkoa”, isäntä nauraa.
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
