Vierailija Tuulivoiman rakentaminen on osa energiakäännettä
Sipilän hallitus on asettanut
tavoitteeksi lopettaa hiilen polttaminen ja puolittaa mineraaliöljyn käyttö kotimaisiin tarpeisiin vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä on iso, selkeä ja välttämätön energiapoliittinen päätös.
Tuulivoiman rakentaminen on osa tätä käännettä. Tuulivoimalla tuotettu uusiutuva energia tulee tarpeeseen erityisesti siirtymävaiheessa, kun fossiilienergiasta luovutaan.
Uusiutuvan energiatalouden toteutuminen ei voi olla pelkästään hallinnollinen päätös, vaan se vaatii onnistuakseen investointeja, uutta teknologiaa, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suomalaisten hyväksynnän. Siksi on vahdittava myös eri tuotantotapojen
taloudellista kestävyyttä ja kustannustehokkuutta, myös valtion varojen käyttöä.
Esittelin viime torstaina eduskunnalle hallituksen
esityksen uusiutuvan energian
tuotantotukilain muuttamisesta.
Hallituksen esityksen myötä tuulivoimakapasiteetin kasvusta
valtiolle aiheutuva menolisäys saadaan maatuulivoimaloiden osalta pysäytettyä vuonna
2018.
Esityksessä ei ehdoteta muutoksia kokonaiskapasiteettiin, tukitasoon eikä oikeuteen saada
tukea. Suomessa ei siis puututa
perustuslaissa turvattuun omaisuuden suojaan tai elinkeinovapauteen.
Perustuslain omaisuuden suojaa ja elinkeinovapautta koskevien säännösten perusteella tavoitehintaa ei ole mahdollista jälkikäteen alentaa jo toteutuneille tai toteutumassa oleville hankkeille. Emme siis lähde eräiden muiden maiden tielle, jossa ehtoja venkslataan takautuvasti.
Uusituvan energian tuotannossa tarvitaan luottamusta myös politiikan johdonmukaisuuteen, jotta me kykenemme saavuttamaan asettamamme vaativat tavoitteet seuraavan viidentoista vuoden aikana. Tätä johdonmukaisuutta
toivottavasti löytyy kaikilta
tahoilta, erityisesti tietysti
niiltä, jotka puheissaan ovat voimallisesti uusiutuvan
energian kannalla.
Uuden lain tarkoituksena on varmistaa myös investointiympäristön vakaus: viimeinen ajankohta hakea tuulisähkön syöttötariffijärjestelmään on kahden vuoden päässä. Siitä lähtien laskien tuotantotukea maksetaan viimeisen kerran vuodenvaihteessa 2030.
Muutoksilla arvioidaan päästävän hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseen.
Tämä tarkoittaisi vuoden 2020 tasolla varovaisesti arvioiden 70–80 miljoonan euron säästöjä. Säästöjä laskettaessa on otettu huomioon myös, että tuulivoimalan sähköntuotantoteho (megawatti; MW) todellisuudessa on pienempi kuin
nimellisteho megavolttiampeeri
(MVA).
Vaikka päätöksiä on tehty, vielä pitää vastata kysymykseen: Mitä seuraavaksi?
Energiapolitiikan yhtälössä on nyt poikkeuksellisen monta
muuttunutta ja muuttuvaa
tekijää. Energiapolitiikan linjan
päivittämiseksi olen käynnistänyt Suomen kansallisen energia- ja ilmastostrategian valmistelun. Strategia on
toimintasuunnitelma ja työlista
asioista, jotka tehdään sekä omien kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi että kansainvälisten sopimusten toteuttamiseksi.
Hallitusohjelma, energiaunioni, uudistuvan päästökaupan neuvottelutuloksen velvoitteet ja kohta edessä
olevan Pariisin kokouksen
linjaukset antavat epäilemättä tiukan raamin.
Myös hallituksen kärkihankkeiden käytännön toteutus
uusiutuvan energian saralla
edellyttää nopeaa toimintaa niin teknologian kehittämisessä,
isoissa ja pienissä investoinneissa kuin tuotantolaitosten rakentamisessakin.
Ramppa on saatava rallattamaan kaikilla näillä osa-alueilla, jotta päästään asetettuihin tavoitteisiin ilmoitetussa aikataulussa.
Ihmiskunta tekee tästäkin eteenpäin kaikkensa henkensä pitimiksi, kitkan voittamiseksi ja elämän mukavuuksien lisäämiseksi. Kaikkiin näihin tarvitaan aina jonkin sortin energiaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
