Viljelijöiden oikeusturvaa on parannettava
Pentti Vänskä Eläinten korvamerkkien putoaminen tukitarkastusta koskevan ajankohdan ilmoittamisen jälkeen on aiheuttanut maatiloilla kohtuuttomia tilanteita, Jari Leppä kirjoittaa. Viljelijän on jopa kannattanut lopettaa eläin tukimenetysten pelossa. Kuva: Viestilehtien arkistoViljelijät kokevat yhä useammin oikeusturvansa olemattomaksi monimutkaisen, moniportaisen ja hyvin byrokraattisen maataloushallinnon edessä. Hallinnosta on tullut monille painajainen, joka jäytää viljelijän mieltä ja vaikuttaa varsinaisen työn, maatalouden harjoittamiseen.
Maataloushallintoa on kehitetty vaiheittain niin, että lähes aina on vanhan hallinnoinnin päälle rakennettu uutta. Näin on muodostunut nykyinen säännösten ja käytänteiden viidakko, jossa viljelijä on jäänyt kasan alimmaiseksi.
Tämä monimutkainen ja vaikeaselkoinen ylihallinnointi ei varmaakaan ole ollut kenenkään tarkoituksena, mutta maataloushallinnon kokonaisuus on ajansaatossa muodostunut täysin mahdottomaksi eikä se täytä enää viljelijälle edes perustuslain mukaista suojaa.
Esimerkkejä tästä olemattomasta oikeusturvasta on valitettavan paljon. Yleisin oikeuskäsitysten vastainen tilanne syntyy siitä että viljelijät jotka ovat tukihakemuksissaan käyttäneet viranomaisten hyväksymiä peltolohkojen pinta-alatietoja, ovat silti joutuneet pinta-aloistaan sanktioiden kohteeksi.
Tällaisia tilanteita on syntynyt kun viranomaisvalvonta on päätynyt peltolohkon uudelleen mitatessaan tulokseen, joka on poikennut aikaisemmassa viranomaisvalvonnassa saadusta tuloksesta. Eli vaikka kyseessä on kahden viranomaisen toisistaan poikkeavat mittaukset, vastuun tästäkin joutuu kantamaan viljelijä!
Myös eläinten korvamerkkien putoaminen tukitarkastusta koskevan ajankohdan ilmoittamisen jälkeen on aiheuttanut maatiloilla kohtuuttomia tilanteita.
Viljelijän on kannattanut lopettaa eläin, koska merkin puuttumisesta aiheutuvat sanktiot olisivat muutoin leikanneet myös muita tukia joihin tila on oikeutettu. Useimmiten tällaisissa tilanteissa sanktiot muodostuisivat erittäin ankariksi.
Vaikuttaa siltä, että korvamerkin käyttötarkoitus on muuttunut eläimen tunnistamisen ja lihatuotteiden jäljittämisen helpottamisesta hallinnoinnin täydentämiseksi. Kukaan ei koe oikeaksi tilannetta jossa puuttuva merkki voi olla kymmeniä kertoja arvokkaampi kuin tunnistettavissa oleva eläin jolta se pudonnut.
Tässä on vain kaksi esimerkkiä täysin kohtuuttomista tilanteista ja räikeistä oikeusturvan puutteista.
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen totesi hiljattain, että ”viljelijöille on taattava viranomaistoiminnan takuu”. Viisasta puhetta.
Nyt ministeriössä pitää selvittää pikaisesti miten oikeusturvaa kohennetaan ja miten viljelijöiden perustuslainsuoja taataan suhteessa viranomaisratkaisuihin. Tätä vaati myös maa- ja metsätalousvaliokunta joulukuun lopussa.
On myös perusteltua pohtia, onko näin moniportainen maataloushallinto tarpeellinen, vai voitaisiinko joitain hallinnonportaita yhdistää tai poistaa. EU, ministeriöt, Maaseutuvirasto, elykeskukset ja kunnat ovat kaikki hallinnoimassa viljelijöitä.
Kun jokainen näistä tahoista tekee hiukankin toisistaan poikkeavia tulkintoja samasta asiasta, ei viljelijälle jää mitään mahdollisuuksia pitää omasta oikeusturvastaan kiinni.
ämän ongelman ratkaisuksi tarvitaan ”viranomaistakuuta” jolla varmistetaan oikea ja kohtuullinen maataloushallinnon taso, ja kaikissa tapauksissa se ettei ristiriitaisista viranomaispäätöksistä tai viranomaisen määrittelemän pinta-alan käytöstä rangaista viljelijää.
Maataloushallintoa on syytä uudistaa johtotähtenä vanha viisaus, ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan”. Viljelijöillekin on taattava perustuslain suoja tilanteissa joissa viranomaistulkinnat ovat kohtuuttomia.
Jari Leppä
kansanedustaja (kesk.)
maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
