Maakunnat saavat yhtiöittää halunsa mukaan

Kuntaministeri Anu Vehviläinen uskoo, että tulevaisuudessa kunnat ovat hyvinkin erilaisia. Kuva: Jaana Kankaanpaa

Maakuntien ensimmäiset valtuustot päättävät, mikä on julkisen ja yksityisen palveluiden tuotannon suhde ja kuinka laajasti julkisia tehtäviä yhtiöitetään, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) kertoo.

Yhtiöittämisen vähimmäistaso päätetään ensin laissa, mutta jos maakunnissa halutaan mennä pitemmälle, se on maakuntien valtuuston asia, Vehviläinen täsmentää.

Maakunnat toimivat palvelujen järjestäjinä mutta eivät tuottajana, joten kuntien palvelutuotanto pitää pääsääntöisesti yhtiöittää.

Maakuntien varat tulevat pääasiassa valtiolta, mutta niillä on investointitarpeitaan varten oikeus ottaa velkaa. Sitä ei ole kuitenkaan päätetty, voiko velka olla pitkäaikaista vai vain lyhytaikaista.

Nyt maakunnilla on suunnitteilla neljän miljardin euron edestä sairaalahankkeita, joista joitakin on jo aloitettu. Näitä investointeja hallitus aikoo rajoittaa päällekkäisten investointien välttämiseksi.

Ministeri kertoi työnjaosta valtion, maakuntien ja kuntien välillä maanantaina Helsingissä.

Maakuntavaalit pidetään presidentinvaalien yhteydessä tammikuussa 2018.

Ensimmäisen valtuuston tehtävänä on luoda maakunnan toimielimet ja maakunnan palvelustrategia sekä valita esimerkiksi maakunta- ja sotetuotantojohtajat, Vehviläinen kertoi.

Kunnilta siirtyy maakunnille 215 000 henkilötyövuotta ja 350 organisaatiota.

Suurin muutos nykyiseen on sosiaali- ja terveystoimen (sote) siirtyminen, sen osuus on 200 000 henkilötyövuotta.

Maakuntien verotus järjestetään valtion progressiivisen tuloverotuksen kautta ja kunnille tulee väliaikainen veroleikkuri, joka takaa, etteivät kunnat voi verottaa suhteessa nykyistä enempää uudistuksen jälkeen.

Merkittävimmät kunnille jäävät tehtävät ovat kolme koota: koulutus, kaavoitus ja kehittäminen. Toisen asteen koulutus eli lukiot ja ammattikoulut jäävät kunnille. Koulutusta pyörittävät kuntayhtymät jäävät edelleen toimintaan.