Kiistajoesta
Markku Vuorikari Porvoonjokeen laskevassa Rapuojassa on hyvät edellytykset taimenenpoikasten kasvulle. Vesi on puhdasta ja puusto varjostaa. Kiviä siirtämällä virtaa voidaan ohjata sopivaan kutupaikkaan, näyttää Sampo Vainio. Kuva: Viestilehtien arkisto”1960–1970-luvulla täällä uitiin, mutta nyt ei enää. Meillä on kaksi rantasaunaa. Ne eivät ole oikein käytössä”, kertoo maanviljelijä Jorma Oesch.
Oesch isännöi 70 lypsylehmän Ruhan tilaa Orimattilassa. Porvoonjoki kiemurtaa tiluksien läpi: rantaviivaa on kolme kilometriä.
Tilan nimi kertoo joen monista vaiheista. Ruha on merkinnyt tukkisumaa.
Oesch arvelee, ettei juuri kukaan seudun asukkaista pidä jokivettä kovin puhtaana. ”Olisi kiintoisaa nähdä, mitä Porvoonjoelle kävisi, jos Lahden puhdistusvedet vietäisiinkiin Vesijärveen.”
Ennen näin olikin. Yhdyskuntajätevesiä on juoksutettu Porvoonjokeen 1960-luvulta lähtien. Sitä ennen ja osittain vielä 1970-luvulla Lahden jätevedet laskettiin kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevaan järveen.
Järven tila oli heikentynyt jo pitkään, joten siihen liittyvät ongelmat oli kiire saada ratkaistua.
Kun ratkaisu löytyi, Vesijärven tila alkoi parantua. Porvoonjoen varren asukkaat eivät olleet käänteestä innoissaan. Vesi muuttui niin likaiseksi, että uimapaikat autioituivat ja arvokalat alkoivat kuolla pois.
Alajuoksun viimeinen taimenkanta Askolan Vähäjoessa kuihtui 1970–1980-lukujen taitteessa sukupuuttoon.
Vain joen latvoilla, kaupunkien jätevesien ulottumattomissa, on säilynyt alkuperäinen purotaimenkanta. Jokea kutsutaan siellä Luhtijoeksi.
Pelkkiä kaupunkien jätevesiä ei silti voi syyttää taimenkantojen näivettymisestä. Monilta paikoilta taimenet hävisivät jo ennen kuin vedenpuhdistamot rakennettiin.
Lähes kaikki uomat on jossain vaiheessa perattu joko puun uittoa varten tai tulvasuojelun vuoksi. Voimalaitosten padot tukkivat vaelluskalojen reitit mereltä jokeen.
Vaikka muut kalat ovat säilyneet Porvoonjoessa, niiden laatu epäilyttää. ”Joesta ongittuja kaloja annetaan kissoille, mutta ihmiset eivät niitä syö”, sanoo Orimattilan kaupungin ympäristösihteeri Kirsi Liukkonen-Hämäläinen.
Kaloissa on ollut hänen mukaansa maku- ja hajuhaittoja.
”Onhan se mahdollista, että kalat voisivat jonkin verran paremmin, jos puhdistamon vesiä ei laskettaisi jokeen. Mutta sitä, miten paljon paremmin ne voisivat, ei tiedä kukaan”, huomauttaa Lahti Aquan tekninen johtaja Jouni Lillman.
Liukkonen-Hämäläinen on työskennellyt Orimattilassa reilut kymmenen vuotta, ja koko sen ajan Porvoonjoen ja siihen laskevan Palojoen tila on pysytellyt suurimpana ympäristökysymyksenä. Nastola laskee puhdistetut yhdyskuntajätevetensä Palojokeen.
”Naapurikunnat ovat käyttäneet Orimattilan läpi virtaavia jokia avoviemärinä”, Liukkonen-Hämäläinen sanoo.
”Puhdistamot maksavat viljelijöille korvauksia siitä, että karja ei pysty juomaan joen vettä. Se osoittaa, että joki ei voi olla hyvässä kunnossa.”
Lahti ja Nastola sijaitsevat osittain Kymijoen valuma-alueella. Porvoonjoen alajuoksun kunnat, niiden joukossa Orimattila, ovat vaatineet, että ainakin osa jätevesistä johdettaisiin Kymijokeen, jonka virtaama on selvästi Porvoonjokea isompi.
Lahti Aquassa muita vaihtoehtoja on pohdittu, mutta ne ovat osoittautuneet kalliiksi ja hankalasti toteutettaviksi. ”Muut vesistöt kuin Porvoonjoki eivät tule Lahdessa kyseeseen”, Lillman sanoo.
Mitä pidempänä alajuoksulla ollaan, sitä enemmän ravinteita jokivedessä virtaa.
Yhdyskuntajätevesistä peräisin olevan typen ja fosforin osuudet ovat kuitenkin suurimmillaan Orimattilassa. Sen jälkeen jokeen valuu lisää ravinteita luonnonhuuhtoumasta ja hajakuormituksesta.
Alajuoksun kunnista ei ole reilua, että etupäässä ne joutuvat kantamaan yläjuoksun kuntien toiminnan seuraukset.
”Monesti joessa on haisevaa ja likaista vettä juuri silloin, kun ihmiset haluaisivat nauttia siitä”, Liukkonen-Hämäläinen toteaa.
Veden laatu vaihtelee määrän mukana. Sateisina kesinä ja kevättulvan aikaan joessa virtaa paljon vettä, joten silloin puhdistamoilta peräisin olevat jätevedet laimenevat. Kuivina kesinä vettä virtaa vähemmän ja likaista vettä on suhteellisesti enemmän.
Joinain kesinä lämmin, ravinteikas vesi saa joen vihertämään.
Kupulimaska-niminen kasvi, jonka oikea koti on lintujen ulosteiden kyllästämissä kallioluotojen lätäköissä, lisääntyy sopivissa oloissa räjähdysmäisesti.
Jätevesien entistä parempi puhdistaminen ei suinkaan olisi mahdotonta.
”Jätevesien puhdistuksesta voi nipistää aina hiukan lisää, mutta nipistäminen maksaa. On hyödyllisempää ja kustannustehokkaampaa ohjata varoja sinne, missä vaikutukset ovat suurempia”, Lillman sanoo.
Kun teknologia kehittyy, sen hinta halpenee ja vedenpuhdistusta voidaan jälleen tehostaa.
Sitä odotellessa Porvoonjoen varren asukkaat saavat kantaa seuraukset – jotka eivät kylläkään ole enää yhtä pahoja kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten.
HENRIK SCHÄFER
HELI VIRTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
