päivän punkti Estonia
Puhelin soi aamulla ennen viittä. Kömmin unenpöpperössä vastaamaan.
”Täällä Jaakko. Purkki on mennyt nurin Itämerellä. Tuhat on kuollut.”
Soittaja oli Helsingin Sanomien Tukholman kirjeenvaihtaja Jaakko Hautamäki. Minä oli Suomen Tukholman suurlähetystön lehdistöneuvos. Tunsimme hyvin toisemme.
Jos Jaakko vielä eläisi, varmaan muistelisimme tässä viikonvaihteessa tuota aamua. Itämerellä kaatui kaksi vuosikymmentä sitten hirvittävässä myrskyssä Estonia-niminen matkustaja-alus ja lähes tuhat ihmistä menetti henkensä.
Avasin radion ja television ja ryhdyin seuraamaan kaikkia mahdollisia kanavia. Soitin suurlähettiläs Matti Kahiluodolle, joka olikin jo saanut viestin. Soitin Helsinkiin ja Tallinnaan.
Keitin kahvit ja sanoin vaimolle lähteväni töihin. Viideltä aamulla.
Aamun kuluessa katastrofin suuruus alkoi selvitä. Ennen puolta päivää saimme Tallinnasta listan suomalaisista matkustajista. Suomalaisia oli ollut laivalla vain vähän. Useimmat matkustajista olivat ruotsalaisia ja virolaisia.
Pelastustöissä suomalaiset helikopterilentäjät ja pelastajat ylsivät uskomattomiin sankaritekoihin. Suomalaiset kopterit pelastivat valtaosan niistä, jotka jäivät henkiin.
Huomasin silloin merkittävän eron suomalaisten ja ruotsalaisten tavassa toimia. Ruotsalaiset toimivat ohjesäännön mukaan, suomalaiset oman kylmän harkintansa mukaan. Suomalaisten toimissa näkyivät vielä sotakokemukset, joita ruotsalaisilla ei ole.
Uppoamisen jälkeen alkoi surutyö. Ruotsalaisille isku oli äärettömän raskas. Mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut kahteen sataan vuoteen. Monien oli vaikea uskoa, että tekniikka voi pettää niin pahasti. Syntyi lukuisia salaliittoteorioita, joiden mukaan uppoaminen olisi ollut terroriteko.
Virolaiset surivat hiljaa. Historia näkyi tässäkin. Vaikka isku oli pienelle Virolle vielä isompi kuin Ruotsille, virolaiset tiesivät, että maan historia on täynnä iskuja. Tämä, niin paha kuin se olikin, oli vain yksi niistä.
Estonia upposi sen vuoksi, että aluksella oli liikaa vauhtia. Laivan rakenteet eivät kestäneet hirmumyrskyä.
Kapteenilla oli kiire, koska varustamo oli määrännyt kireät aikataulut. Vaikka kapteeni tiesi myrskyn voiman, hän otti riskin, koska pelkäsi sakkoja.
Maalla tiedettiin paremmin, mitä merellä pitää tehdä. Seuraukset olivat kohtalokkaat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
