Lupamaksut kattavat kolmasosan käsittelykuluista

Viitaten Maaseudun Tulevaisuuden ympäristölupia käsitelleeseen pääkirjoitukseen (9.3.), jonka mukaan ”erilaiset lupamaksut ovat uudenlainen verotuksen muoto” ja ”lupien aiheuttamien laskennallisten kustannusten periminen luvan hakijalta ei ole hyvän hallintotavan mukaista”, vastaamme seuraavasti.

Valtion viranomaisten käsittelemien lupien maksullisuus perustuu valtion maksuperustelakiin. Maksun suuruuden tulee vastata valtiolle aiheutuvia kokonaiskustannuksia (omakustannusarvoa).

Lain mukaan luvan hakijalta tulee periä sen suuruinen maksu, joka kattaa kaikki päätöksen tekemisestä valtion viranomaiselle aiheutuneet kustannukset. Eräistä syistä maksu voidaan määrätä perittäväksi omakustannusarvoa alempana, ja ympäristönsuojeluun liittyvät syyt ovat yksi näistä.

Aluehallintovirastojen lupamaksuista säädetään valtioneuvoston asetuksessa. Ympäristölupamaksuilla pyritään kattamaan ainoastaan 50 prosenttia valtiolle ympäristölupien käsittelystä aiheutuneista kokonaiskustannuksista. Loput kustannukset katetaan valtion budjettivaroin.

Edellisinä vuosina ympäristöluvista saadut maksut ovat kattaneet vain noin kolmanneksen niiden käsittelyn kustannuksista. Työmääräarviot ovat osoittautuneet alimitoitetuiksi, joten hintoja on ollut tarpeen tarkistaa 1.1.2012 voimaan tulleessa asetuksessa.

Aluehallintovirastojen uudessa maksuasetuksessa eläinsuojia ja turkistarhoja koskevia maksuluokkia on aiemmasta kahdesta poiketen kolme, kun suurimmille eläinsuojille ja turkistarhoille on säädetty uusi maksuluokka.

Uutta ympäristölupaa koskeva maksu on toiminnan laajuudesta riippuen joko 11 880 euroa (esimerkiksi vähintään 300 lypsylehmälle, 4 000 lihasialle tai 200 000 broilerille tarkoitettu eläinsuoja), 7 310 euroa (vähintään 150 lypsylehmälle, 2 000 lihasialle tai 100 000 broilerille tarkoitettu eläinsuoja) tai 4 570 euroa (vähintään 75 lypsylehmälle, 1 000 lihasialle tai 40 000 broilerille tarkoitettu eläinsuoja).

Näitä pienempien eläinsuojien ympäristöluvat käsittelee kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jonka maksuista päättää kunta itse.

Hinnoittelun kohtuullisuuden varmistamiseksi maksuasetuksessa on joustomahdollisuuksia maksua määrättäessä. Maksu peritään 35 prosenttia pienempänä, jos asian käsittelyn vaatima työmäärä on maksutaulukossa mainittua työmäärää pienempi. Toiminnan olennaista muuttamista, luvanmukaisen toiminnan jatkamista tai lupamääräyksen tarkistamista koskevan lupahakemuksen maksu on 50 prosenttia taulukon maksusta.

Jos maksu olisi luvan käsittelyn vaatiman työmäärän perusteella kohtuuttoman korkea, peritään asian käsittelystä maksu tuntitaksoituksen perusteella.

Eläinsuojien ja turkistarhojen ympäristölupien maksut on jaettu maksuluokkiin luvanvaraisen toiminnan laajuuden perusteella, sillä toiminnan laajuus vaikuttaa lupahakemuksen käsittelyn työllistävyyteen ja käsittelyn aiheuttamiin kokonaiskustannuksiin.

Mitä suurempi luvanvarainen toimintayksikkö on, sitä suuremmat ovat ympäristöön kohdistuvat vaikutukset sekä niiden tahojen määrä, joita hanke saattaa koskea. Perustuslaki suojaa asianosaisten osallistumista lupakäsittelyyn.

Isoissa hankkeissa kuulemisen yhteydessä yleensä jätetään runsaasti muistutuksia ja lausuntoja, jotka edellyttävät selvittämistä lupaviranomaisessa ja huomioon ottamista lupaharkinnassa.

Pääkirjoituksen väite siitä, että ympäristölupapäätöksestä hallintotuomioistuimelle mahdollisesti tehtävä valitus nostaa luvasta aluehallintovirastossa perittävää maksua, ei pidä paikkaansa. Valitukset tehdään hallinto-oikeudelle, joka määrää niiden käsittelystä perittävät maksut päätöksessään.

Sami Kouki

lainsäädäntöneuvos,

valtiovarainministeriö

Riitta Pirhonen

kehittämispäällikkö,

ympäristöministeriö

Tarja Savea-Nukala

johtaja, Länsi- ja Sisä-Suomen

aluehallintovirasto

Avaa artikkelin PDF