Tansaniassa viljellään siemenperunaa suomalaisin opein
Mbeya, Wangingombe, Njombe, Igeri/Tansania (MT)
Etelä-Tansanian ylängöillä varttuu paraikaa kuudessa kylässä ensimmäinen sato virallisesti valvottua, tervettä siemenperunaa.
Terveiden koeputkitaimien ja minimukuloiden kasvatus tapahtuu Ari-Uyolen tutkimuskeskuksen laboratoriossa ja kasvihuoneissa. Lisäysviljely hoidetaan Igerin tutkimusaseman pelloilla Etelä-Tansaniassa noin kahdentuhannen metrin korkeudessa.
Takana on lähes nelivuotinen projekti, jossa suomalaiset siemenperunatoimijat ovat antaneet ammattiosaamistaan tansanialaisille. Näin on luotu paikallisiin oloihin sovellettu malli tarkastetun terveen siemenen tuottamiseksi.
Ari-Uyolen tutkija John K. Kigwinya arvioi, että siemenperunatiloilla päästään 25–30 tonnin satoihin, kunhan tuotantotavat vakiintuvat. Siihen tarvitaan kuitenkin vielä 2–4 vuotta ohjattua tuotantoa ja lisää koulutusta.
Peruna on Tansaniassa tärkeää ravintoa: sitä viljellään noin viisi kertaa Suomen kokoisella alalla.
Lannoitteet ovat kalliita. Kolmen kylän viljelijät vakuuttavat, että niiden hankinta on mahdollista, kun sadot nousivat koekaudella jo kaksin–kolminkertaisiksi.
Merkittävin taito on tautien torjunta. Kigwinyan mukaan monet alueen viljelijät torjuvat edelleen perunaruttoa vasta sen ilmestyttyä kasvustoon eli liian myöhään.
”Yhteistyö on hyvä juttu. Sen ansiosta olemme päässeet osallisiksi uudesta tiedosta”, summaa nuori viljelijä John Braun Idimin kylästä Mbeyan alueelta.
Siemenperunan tuotanto on luonut viljelijäryhmiä, jotka vaihtavat kokemuksia ja hankkivat yhdessä muun muassa lannoitteita.
”Jos toimisimme yksin, tätä mahdollisuutta ei olisi avautunut. Olemme siitä hyvin kiitollisia ja se innostaa yrittämään”, kuvaa toinen idimiläinen Mwasile Yolam Dickson.
Tutkija Shimelles Tenaw Helsingin yliopistosta on selvittänyt perunanviljelijöiden käsityksiä yhteistyöstä ja köyhyyden poistamisesta 16 kylässä.
Useimmissa niistä on esimerkiksi markkinointiosuuskunta, mutta monet viljelijät eivät edes tienneet sen olemassaolosta. Viljelijät kaipaavat etenkin viljelyneuvontaa ja harjoittavat runsaasti oma-aloitteista yhteistyötä.
Hän suosittaa tutkimuksessaan, että Njomben alueen maatalouden neuvontajärjestön Nadon mallia laajennettaisiin ja se muutettaisiin kolmannen asteen osuuskunnaksi, johon viljelijöiden ryhmät ja kylien osuuskunnat voisivat liittyä.
Nadon päällikkö John Wihallah kertoo, että he ovat kouluttaneet Wangingomben alueella noin 60 nuorta viljelijää, jotka toimivat vapaaehtoisina neuvojina kylissään.
Yhteistyökuvioon kuuluu paitsi viljelytekniikka myös esimerkiksi yhteisvarastointi ja -hankinnat. Talouden suunnitteluun ja investointeihin viljelijäryhmät perustavat osuuskassan.
”Viljelijät oppivat silmillään. Pitää ensin nähdä tuloksia käytännössä, jotta niihin voi uskoa”, hän sanoo.
Ari-Uyolen johtaja Zacharia Malley toivoo jatkoa Suomen ja Tansanian yhteistyölle. Terveen siemenperunan tuotanto on tärkeä alku, mutta koko perunan arvoketju pitäisi luoda ruoka- ja teollisuusperunan tuotannosta jalostukseen asti.
Hotellit muun muassa hankkivat muualta tuotuja ranskanperunoita, vaikka paikalliseenkin tuotantoon olisi hyvät edellytykset, hän harmittelee.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
