MINUN AUTONI Volvo 444 pomppi jäniksenä
Ensimmäisen autoni oli Volvo 444 vuodelta 1950. Vaihdoin sen Jawa-skootteria välirahana käyttäen vuonna 1968.
Auto oli kolmevaihteinen, kaksiosaisella tuuli- ja takalasilla ja kahdella ovella varustettuna. Volvossa oli 16 tuuman renkaat ja muutenkin korkea maavara, joten hyvin sillä pärjäili talvi- ja kelirikkokelitkin.
Iskunvaimentimien tarpeellisuudesta opin kantapään kautta. Toinen takaiskari oli vaurioitunut ja mielenjohteesta otin toisenkin pois! Meno oli todella pehmeää ja heiluvaa, kuin veneellä mainingeissa.
Mutta se päättyi onneksi ja muidenkin onneksi juuri opetukseen siitä, miten pidän ajoneuvoni turvallisesti ajokunnossa.
Olimme palaamassa tanssireissusta vaimoni, silloisen morsiameni kanssa, oli talvi ja tie liukas. Soratie kun oli, niin monttujahan siellä on aina oli kesä tai talvi.
Sitten tuli se liian iso monttu ja takapyörät irtosivat tiestä, iskareita kun ei ollut, niin auto muuttui jänikseksi.
Siinä sitten pompittiin tiellä, väliin perä edellä ja kyljittäin ja nokkakin perä edellä lumivallin päälle takapyörät ilmaan roikkuen. En muista tarkkaan kuka meidät veti auravallin päältä vai saimmeko ohikulkijoiden kanssa Volvon työntäen taas tielle.
Onneksi oli yö ja liikenne vähäistä niin ei tullut muuta vahinkoa kuin pakoputken irtoaminen. Tästä oppineena vaihdoin uudet iskarit joka kulmaan ja ajo oli vakaata kuin panssarivaunulla, mitä nimitystä Volvot pitkään kantoivatkin.
RISTO LEHTONEN
Iittala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
