Uudistukset olisivat helppoja
Maatalousyrittäjät ovat kevään kiireisemmän työn parissa, ja ennen varsinaisia kylvötöitä on maaseututoimistoihin jätetty tukihakemukset. Tukiasioiden yksinkertaistamisesta on paljon puhuttu. Poliitikot ovat yrittäneetkin niitä yksinkertaistaa, ainakin juhlapuheissa.
Tosiasia on kuitenkin, että 90 prosenttia tästä paperin pyörityksestä on täysin turhaa. Viljelijät joutuvat ilmoittamaan kasvilajit yhden aarin tarkkuudella. Karttoja piirrellään joka vuosi. On se kumma, kun lähes 20 vuoden aikana ei kertaakaan saada samanlaisia karttoja ulos.
Perusajatus tukien maksussa on, että elintarvikkeita saadaan kuluttajille kaupasta halvemmalla, tai ainakin pitäisi olla. Tämä nykyinen moninkertainen ”hömpötys” ei palvele ketään.
Tai otan takaisin. Se palvelee sitä suurta joukkoa, joka tekee työtä Maaseutuvirastoissa eri tehtävissä. Näiden henkilöiden palkka maksetaan tukirahoista, jotka Euroopan ja Suomen välillä kausittain sovitaan.
Joka kerta kun tukikausia on tarkistettu, tavoitteena on ollut yksinkertaistaminen. Lopputulos on ollut kuitenkin tiukentaminen ja lisävelvoitteiden keksiminen. Näin ruokitaan ylimääräistä porrasta jatkuvasti lisää ja tehdään asioista vaikeita, vaikka ne eivät sitä ole.
Suomi sai 1994 neuvotteluissa kohtuulliset ehdot mutta huomattavasti huonommat kuin monissa niin sanotuissa vanhoissa jäsenmaissa. Nyt uudistuksessa olisi tärkeää saada läpi todellinen uudistus, ei mitään paperisirkusta niin kuin on odotettavissa. Asiat ovat kuitenkin yksinkertaisia, ja Eurooppahan on suurissa rahavaikeuksissa.
Ehdotan, että koko Euroopassa siirrytään tasatukeen ja tasaehtoihin, jokainen hehtaari saa saman summan viljeli sitten mitä kasvia tahansa. Erikoiskasvit ja kotieläimet irrotetaan pellosta ja ratkaistaan muilla yksikkötuilla. Myös ympäristötuki on koko alueella sama ja perusehdot myös.
Jos joku maa haluaa kansallisesti tukea erityisympäristöään, siihen annetaan mahdollisuus. Lähtökohta on kuitenkin aina se, että tukisumma on sama kaikille.
Suomessa normaali viljatila saa tukea noin 550 euroa hehtaaria kohden, mikäli noudattaa kaikkia tukiehtoja. Saksassa ja Ranskassa tukisumma voi olla jopa kolminkertainen ja hehtaarisadot sekä olosuhteet huomattavasti paremmat.
On selvää, että tällainen uudistus ei tule toteutumaan, sillä isot jäsenmaat pitävät huolta omista eduistaan ja näin turvaavat markkinat, omista lähtökohdista. Suomi on joka tapauksessa iso häviäjä tulevaisuudessa, sillä jo tälläkin hetkellä maksamme moninkertaisen määrän Eurooppaan ja saamme murto-osan takaisin.
Mika Raukunen
Masku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
