EU:n aluetukirahat jaetaan uudelleen – elinkeinoministeri Kulmuni toivoo maakunnilta kompromissia: "Sieltä löytyy se paras asiantuntemus"

Elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk.) mukaan EU:n aluekehitysrahojen lisäksi myös muun muassa yliopistojen tutkimus- ja kehitysrahoituksella on suuri merkitys aluepolitiikassa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) on lähestynyt Suomen maakuntajohtajia toiveella, että maakunnat voisivat tuoda ministeriöön oman kompromissiesityksensä EU:n aluetukien jaosta.

Suomen maakunnat ovat tehneet kahden edellisen ohjelmakauden osalta yhteisen esityksensä työ- ja elinkeinoministeriölle, jonka pohjalta aluetukien jaossa on edetty.

"Käsittääkseni niin Vanhasen I hallituksessa vuonna 2005 kuin Kataisen hallituksessa vuonna 2012 edettiin niin, että silloiset elinkeinoministerit Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Jan Vapaavuori (kok.) jakoivat rahat maakuntien tekemän yksimielisen esityksen pohjalta", elinkeinoministeri Kulmuni sanoo.

Suomen vuoden 2020 jälkeen käynnistyvien ohjelmien osalta varojen kohdentaminen alueellisesti on kansallisessa päätöksentekovallassa.

"Toivon, että maakunnat pääsevät asiassa sopuun, kuten ovat aiemminkin päässeet. Sieltä löytyy se paras asiantuntemus", Kulmuni toteaa.

EU-komission antaman esityksen mukaan koko koheesiorahoitus, eli aluetukirahoitus laskisi nykykauteen verrattuna noin kymmenen prosenttia EU:n tulevalla ohjelmakaudella 2021–2027.

Suomen aluetuet ovat kuitenkin samaisessa esityksessä kasvamassa noin viidellä prosentilla.

"Suomen saanto olisi noin 1,605 miljardia euroa, mikä on lähes 100 miljoonaa euroa ja viisi prosenttia enemmän kuin kuluvalla kaudella", työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtaja Johanna Osenius kertoo.

Suomen saannon parantumiseen vaikuttavat Oseniuksen mukaan muun muassa muutos siirtymäalueiden määrittelyssä sekä uudet ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen liittyvät kriteerit, jotka ovat Suomen kannalta suhteellisesti edullisia.

"Suomelle tärkeimmät kriteerit ovat harvan asutuksen peruskriteeri ja pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus, siirtymäalueiden BKT-kriteeri sekä ilmastonmuutokseen ja muuttoliikkeeseen liittyvät kriteerit", Osenius toteaa.

Lisäksi Suomi saa varoja väestö-, koulutustaso- sekä työttömyys- ja työllisyyskriteereillä.

Suomen kasvava osuus aluetukirahoituksessa ei kuitenkaan ole vielä varma asia, sillä koheesiopolitiikan lopullisesta rahoituskokonaisuudesta päätetään kaikkien jäsenvaltioiden kesken käytävissä rahoituskehysneuvotteluissa.

"On siis mahdollista, että Suomen saanto vähenee komission esityksestä. Esimerkiksi aluetukibudjetin leikkaaminen voisi olla syynä tähän", Osenius pohtii.

EU-lainsäädäntö antaa kuitenkin tietyt lähtökohdat varojen alueelliseen kohdentamiseen.

Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus, joka on 30 euroa vuodessa asukasta kohden, voidaan käyttää vain Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Tulevalla ohjelmakaudella Helsinki–Uusimaa ja Ahvenanmaa luetaan muuta maata kehittyneemmiksi alueiksi.

"Helsinki–Uusimaa ja Ahvenanmaa ovat tulevalla kaudella luokassa kehittyneet alueet, kun kaikki muut Suomen maakunnat ovat niin sanottuja siirtymävaiheen alueita. Käytännössä Länsi- ja Etelä-Suomen monet alueet putoavat nyt yhtä alueluokitusta alemmas ja samaan luokkaan Itä- ja Pohjois-Suomen kanssa", aluekehitysjohtaja Osenius tähdentää.

Useat Länsi- ja Etelä-Suomen alueet putosivat siirtymävaiheen alueiksi, koska EU-komission alueluokille määrittelemiä BKT-rajoja on muutettu suhteessa jäsenmaiden keskimääräiseen bruttokansantuotteeseen.

"Ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että alueet läntisessä ja eteläisessä Suomessa olisivat erityisesti taantuneet. Kysymys on lähinnä komission laskentaperusteiden muutoksesta", Osenius korostaa.

Elinkeinoministeri Kulmuni huomauttaa, että Suomen maakuntien sisällä on havaittavissa suuria kehittyneisyyseroja.

"Suomessa on suurta eriarvoisuutta paitsi eri maakuntien välillä, myös maakuntien sisällä. Tähän on kyettävä puuttumaan kansallisen politiikan kautta."

Kulmunin mukaan aluekehitykseen vaikuttaa aluekehitysrahoituksen lisäksi myös korkeakoulutus.

"EU:n koheesiorahat ovat yksi aluekehityksen instrumentti, mutta myös yliopistot ovat merkittäviä kansainvälisen tutkimus- ja kehitysrahan käyttäjiä. Kannan huolta siitä, pääsevätkö Suomen pienemmät yliopistot tähän kehitykseen mukaan", Kulmuni sanoo.

"Haluan varmistaa, että kaikki yliopistot pystyvät hakeutumaan kansainvälisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen piiriin", keskustalainen elinkeinoministeri toteaa.

Suomen hallitus päättää EU:n aluetukirahoituksen alueellisesta jaosta maakuntien kesken kevättalvella.

MT:n haastattelemat kolme maakuntajohtajaa Satakunnasta, Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta ovat samanmielisiä koko Suomen kehittämisen tärkeydestä.

Maakuntajohtajat myös suhtautuvat myönteisesti EU-komission esitykseen, jossa Suomen aluetukina saama rahapotti olisi kasvamassa.

"Näen hyvin perustelluksi, että rahanjaon kokonaisuutta tarkastellaan nyt Suomessa uudelleen. Aika siihen on sopiva, kun ollaan EU:n uuden ohjelmakauden ja uusien aluetukien maksatuksen kynnyksellä", Keski-Suomen maakuntajohtaja Tapani Mattila sanoo.

"Komission esitys on toki vasta esitys, ei lopullinen päätös. Mutta lähtökohtaisesti olemme tietenkin Satakunnassa positiivisella mielellä siitä, että Suomen saanto aluetukirahoissa olisi tällä tietoa aiempaa suurempi", Satakuntaliiton maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilä toteaa.

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Risto Poutiainen korostaa harvaa asutusta rahoituskriteerinä.

"Itäisen ja pohjoisen Suomen maakunnissa on selkeästi vallalla se käsitys, että Suomen on noudatettava omassa rahanjaossaan niitä samoja kriteereitä, joiden perusteella aluetukirahaa EU:sta tänne ohjataan. Näitä kriteereitä ovat ennen kaikkea harva asutus sekä koulutus", Poutiainen toteaa.

Pohjois-Karjalan maakuntajohtajan mukaan Manner-Suomi 18 maakunnan toisistaan poikkeavissa näkemyksissä on vielä kosolti yhteen sovitettavaa, ennen kuin elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk.) maakuntajohtajilta pyytämään kompromissiesitykseen päästään.

"Työ maakuntien yhteisen ratkaisun muodostamiseksi on kesken. Sitä työstetään tosissaan."

Aro-Heinilä Satakunnasta luottaa siihen, että ministerin toivomaan, maakuntien muovaamaan kompromissiesitykseen päästään.

"Olemme vaiheessa, jossa erilaisia näkemyksiä ja tarpeita sovitellaan yhteen. Olen täysin luottavainen, että kompromissiratkaisu maakuntien kesken syntyy", hän toteaa.

”Me maakuntajohtajat osoitamme päätöksentekokyvyttömyyttä, jos emme muka saa ratkaistua tehtävää, jonka hallitus meille antoi.”