Ensimmäinen vuosi kuntapäättäjänä opetti paljon

Huhhuh! Ensimmäinen vuosi on takana ja pää pyörällä. Kuntapoliitikkona (kok.) nähkääs.

Sanonta ”joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön” pätee täällä pienpäättäjäpuolella harvinaisen hyvin. Lunta tulee tupaan, teetpä niin tai näin.

Tunnet jokaisesta päättämästäsi asiasta jonkun kuntalaisen, johon nuijanisku kolahtaa. Asiat ovat jokaista lähellä – hyvässä ja pahassa. Joskus jopa ihan aidan takana, jos on kyse tietöyssystä, leikkipuistosta, kyläkoulusta tai ankeasta kylänraitista.

Rahasta on puhuttu suoremminkin, ja yllättävän paljon. Olen itsekin sortunut siihen kaupunginvaltuustossa, -hallituksessa ja sote-lautakunnassa, vaikka mieluummin puhuisin pehmeitä ihmisen parhaasta, yhteiskunnan lämpimästä sylistä ja sujuvasta arjesta.

Kun ennen vaaleja myy itseään torilla, vastailee kuntalaisten huoliin ja tulee sitten valituksi

päättäjäksi, ei arvaa, että kokouksissa mietitäänkin irtisanomisia ja miljoonaleikkauksia. Ei voi vaatia mitään uutta, kun ei vanhaankaan ole varaa. Hyvästi uusi uimahalli, pienet ryhmäkoot ja vanhusten viriketoiminta.

Ensimmäinen vuosi on paljastanut puolueiden erotkin, vaikka vaalitoreilla esiinnyttiin vielä yhtä köyttä -yhdistyksenä oman kunnan puolesta.

Kun oikea laita vaalisi näinä aikoina menokuria ja kohtuuveroja, vasen pitää kiinni kunnan työpaikoista. Kumpikin sanoo puolustavansa palveluja.

Näin blondijärjellä ajatellen kunnan päätehtävä on palvella veronmaksajiaan: ohjata oikeat kädet hoitamaan lapsia ja vanhuksia, paistamaan rapeita kalapaloja lasten lautasille ja vetämään viemäriputkia. Ei sillä niin väliä, kenen kädet ne ovat, kunhan homma pelaa.

Mutta jos rahat loppuvat, ei ole palveluita eikä (suoja)työpaikkojakaan. Jo nyt on ruokalistoja karsittu ja lapsille syötetään puuroa ja tikkuisia raasteita. Täytä siinä sitten malliksi lautanen puoliksi kasviksilla. Mutta onhan se hienoa, että ketään ei lomautettu.

Jos tulot kutistuvat, eikö menojenkin pidä kutistua? Näin kai toimitaan useimmissa perheissäkin: säästetään eikä kerjätä naapurilta, ryöstetä lasten säästöpossuja tai hankita lisätyötä.

Minulle ei vielä ole valjennut, miten tästä voi olla eri mieltä.

Vuosi opetti, että lastenhoitajani tienaa kokousillastani enemmän kuin minä.

Opin myös, että kysyä ja lukea kannattaa. Kuntaliiton oppilailla pääsi vauhtiin ja Kunnallisalan kehittämissäätiön postittamasta Valtuutetun käsikirjasta ammensin ensimmäiset oppini kuntataloudesta. Hyvää hyötytietoa.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen oli harvinaisen oikeassa todetessaan kirjassa, että harva valtuustokausi alkaa yhtä vaikeassa tilanteessa.

Madonlukuja on kuultu, miljoonia niistetty ja vaikeimmat vuodet ovat kai vielä edessä. Nykypäättäjien epäkiitollinen tehtävä on jäädä kuntansa historiaan lomauttajina, irtisanojina, lakkauttajina ja sulkijoina. Tähän me untuvikot emme varautuneet.

Pitää vain hoitaa hommat ja yrittää säästää kotikunta mahdollisimman vähin vaurioin. Tärkein oma saavutukseni oli valtuustoaloite lähihankintojen puolesta. Yli 80 prosenttia allekirjoitti sen.

Kutsun omaa kuntapäättäjyyttäni tutkivan journalismin retkeksi politiikkaan. Kaikki otetaan, mitä annetaan.

Hyöty on jyrkästi molemminpuolista: jos seuraa päivätyönään kunta- ja sote-hässäkkää, on hurjaakin mennä illalla päättäjänä kotikaupungin kokoukseen. Siellä ministerien linjaukset muuttuvat heti lihaksi.

Paitsi että mainitut uudistukset muuttuivat

epävarmuudeksi, selvitysähkyksi ja lopulta jonkinasteiseksi tympeydeksikin. Ehkä se oli tarkoituskin?

Seuraa yleistä kireyttä, mikä näkyy monissa kunnissa asioiden periaatteellisena vastustamisena. Se tekee hallaa kunnan yksituumaiselle kehittämiselle.

Kun verotulot hupenevat ja kyläkouluja suljetaan, kaupunginjohtajan vikahan se on. Virkavastuulla toimivasta talouskurin vahtijasta on helppo tehdä talousankeuden syntipukki, jota yritetään sitten kammeta jakkaraltaan. Mutta siitäkö suunta paranisi?

Ehkä mukana on myös tuskaa siitä, että tämä kausi on monen kuntapäättäjän ensimmäinen ja viimeinen. Kunta on lähdössä alta, eikä isompiin elimiin ole nostetta. Jos hallituksen uudistukset sittenkin toteutuvat, monelle meistä voi povata hyvin lyhyttä poliitikon uraa.

Avaa artikkelin PDF