Tiivis rakentaminen ei tuo ympäristöhyötyä
Tutkijat Seppo Junnila, Jukka Heinonen ja Juudit Ottelin arvioivat, että tiivis rakentaminen ei ole hyvä ilmastopoliittinen ohjenuora. Markku Ojala Kuva: Viestilehtien arkistoAalto-yliopiston tutkimusryhmä on havainnut viisivuotisessa tutkimuksessaan, että energiatehokas rakentaminen on pienentänyt hiilijalanjälkeä kaupunkien uloimmilla pientaloalueilla mutta ei keskustoissa.
Tiiviiden kaupunkikeskusten rakentaminen ei automaattisesti pienennä hiilipäästöjä, vaikka Suomessa ja koko maailmassa sitä on pidetty lähtökohtana ilmastopolitiikassa ja maankäytössä.
Tutkimustulos julkaistiin hiljattain alan arvostetuimmassa tutkimusjulkaisussa Environmental Science and Technology -lehdessä, ja se sai kiittävät tieteelliset arvioinnit arviointipaneelilta. Tutkimusryhmän tulokset ovat vaikuttaneet myös maailman ilmastopaneelin (IPCC) raporttien sisältöön.
”Suomen ilmastopolitiikka näyttää onnistuneen väljien taajamien suunnittelussa. Sen sijaan keskusta-alueiden kaupunkirakentaminen ei ole hyvää ilmastopolitiikkaa, jollei sitä kehitetä roimasti nykyisestä”, ryhmää vetävä kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila sanoo.
”Pientalovaltaisesta rakentamisesta kannattaisi tehdä Suomelle vientivaltti”, Junnila esittää.
Tutkimus on osa tohtorikoulutettava Juudit Ottelinin väitöskirjaa ja perustuu osittain professori Jukka Heinosen tutkimustuloksiin vuodelta 2009. Kaikkiaan asiaa tutkii Junnilan vetämä 15 tutkijan ryhmä.
Junnilan ja Heinosen mukaan pelkkä tiiviys ei ole hyvä tapa ohjata rakentamista. ”Ilmastopoliittista ohjausta tarvitaan, mutta tiiviys ei ole hyvä ohjenuora.”
Eri alueilla tarvitaan erilaista ohjaamista. Ottelinin mukaan pientaloalueella suurin merkitys on autoilun ja asumisen kehittäminen vähäpäästöisemmäksi. Siihen liittyvät aurinkoenergia, asumisjärjestelmien ohjaaminen, akustot ja tehokas rakentaminen.
Ydinkeskustan alueella kehittämiskohteet hajautuvat. Kaukolämpö on yksi helpoimmin parannettavista suurista kohteista.
”Kaukolämpö on energiamuotona hyvä, mutta siihen tarvitaan uusiutuvaa energiaa ja tehokkaampaa tuotantoa. Monissa kohteissa syntyy valtavasti hukkalämpöä, jota voitaisiin siirtää kaukolämpöverkossa”, Junnila toteaa.
Ilmastopolitiikassa tiivistä rakentamista on suosittu, koska autoilu ja muu liikenne vähenee. Heinosen mukaan pelkästään se ei ratkaise päästöjä.
”Kaikki yksittäiset valinnat vaikuttavat aina muihin valintoihin. Jos ostat auton, todennäköisesti lennät ja kulutat muuten vähemmän. Kokonaisuus ratkaisee.”
Asumispaikan ja -muodon valinta vaikuttaa elämäntapaan. Perheelliset hakeutuvat pientaloalueille, joissa palveluita käytetään vähemmän ja energiaa tehokkaammin kuin kerrostaloissa. Mutta jos perheet asuvat keskustojen kerrostaloissa, elämäntyyli vaihtuu ja kulutus kasvaa.
”Tästä on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä. Luullaan, että jos perhe muuttaa asumaan tiiviiseen keskustaan, hiilijalanjälki automaattisesti pienenee, mutta niin ei välttämättä tapahdu”, Heinonen ja Junnila toteavat.
Keskustoissa on aikaa kuluttaa tavaroihin, ravintolaruokaan ja matkoihin enemmän kuin pientaloissa. Pientaloissa vapaa-aika käytetään lähiseudulla liikkumiseen.
Kaupunkirakenne ei vaikuta merkittävästi hiilijalanjäljen kokoon, vaan ainoastaan koostumukseen. Merkittävimmät hiilijalanjäljen kokoa selittävät tekijät ovat kotitalouden koko, tulot ja elämäntapa.
Muun muassa Osmo Soininvaara (vihr.) on moittinut tutkimusta siitä, että siitä saa vaikutelman, että tiiviys nostaa hiilijalanjälkeä.
Junnilan mukaan kumpikaan rakenne ei ole toistaan parempi ilmastonmuutoksen näkökulmasta.
”Molempia on pakko kehittää rajusti jatkossa. Nyt puhutaan pientaloalueilla 20 prosentin päästövähentymisestä, mutta vuoteen 2050 mennessä täytyy päästä 80 prosenttiin kaikilla alueilla.”
Se tarkoittaa, että nykyisestä yhden asukkaan 8 000–10 000 kilon hiilipäästöistä vuodessa pitää päästä 2 000 kiloon. ”Se on valtava haaste.”
Jouko Kyytsönen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
