Konttiperä kasvattaa Opel Astraa

Astran linjakas konttiperä kurkottaa astetta suurempaan kokoluokkaan. Jarmo Palokallio Kuva: Viestilehtien arkisto

Konttiperäinen kasvattaa Opel Astran seuraavaa kokoluokkaa kohti. Mittaa autolla on parikymmentä senttiä perus-Astraa enemmän.

Astran konttiperä on poikkeuksellisen sulavalinjainen ja silmää miellyttävä auto. Lisäsenttien ansiosta auton kattolinja laskee alas siten, että takapenkillä istujille jää riittävästi päätilaa.

Mieleen tulee väistämättä isoveli Insignia, joka sekin on niittänyt mainetta muotoilullaan.

Konttiperän jälkeen Astra-perheestä löytyy menijä joka lähtöön. Sen lisäksi tarjolla on isotakaluukkuinen hatchback-monikäyttöauto, farmari sekä GTC:ksi nimetty coupé.

Etuistuimet ovat saksalaisen jämäkät ja ohjauspyörän asennon saa nelisäädöllä mieleisekseen. Opelin tynnyrimäisten ohjainviiksien ensituntuma ei ole kaikkein vaivattomin, mutta niihin tottuu nopeasti.

Takakontti on tilava, mutta sen aukko on ahtaan oloinen. Perheen ruokaostokset siitä sujahtavat sisään kätevästi, mutta lastenvaunujen kanssa mieleen tulevat muut vaihtoehdot.

Suksiluukku ja taittuvat takapenkit parantavat 460 litraa vetävän tavaratilan käytettävyyttä.

Pitkä akseliväli vakauttaa menoa. Konepellin alla hyrräävä 1,4 litran turbomoottori vakuuttaa pirteydellään.

Kun kaasua painaa kunnolla, koneen murinan tunkee miehekkäästi sisälle asti. Se oli houkutellut edellisen koeajajan irrottelemaan oikein kunnolla: Astran tietokone näytti keskikulutukseksi yli 9 litraa sadalla.

Vanhat synnit sulivat säälillisellä ajolla mittarista pois ja koeajon lopulla kulutus oli vakiintunut 6,7 litraan sadalla kilometrillä.

Se on ihan kelvollinen kulutus, kun ottaa huomioon, että koeajo tehtiin ilman moottorin esilämmitystä ja kovan pakkasen takia kaikki sähköiset lämmittimet ja ilmastointi oli koko ajan käytössä.

Tavannoimaisen varustelun lisäksi koeajoautossa oli lämmitettävä ratti. Sitä osasi arvostaa kirpeillä pakkaskeleillä.

Pienenä miinuksena varapyörän puute. Jos rengas puhkeaa talvisella korpitaipaleella, edessä on toivoton askartelu renkaan paikkaussarjan kanssa.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF