Painu suolle! – Pieni Valkmusan kansallispuisto Kymenlaaksossa vie syyslomalaisen lappimaisiin maisemiin

Pitkospuut on tehty lehtikuusesta. Siellä täällä on myös ohituspaikkoja, mutta suurin osa reitistä on kaksilankkuista. Kuva: Riitta Mustonen

Jos haluaa aistia aitoa suoluontoa ja lappimaisia maisemia Etelä-Suomessa, kannattaa suunnata Valkmusaan. Harva on kuullut tästä pienestä kansallispuistosta, joka sijaitsee Pyhtään ja Kotkan alueilla, vaikka sinne on vain puolentoista tunnin ajomatka Helsingistä.

Valkmusa on perustettu liki 25 vuotta sitten. Kun suunnittelija Markus Keskitalo tuli Metsähallitukselle töihin vuonna 2008, Valkmusassa kävi noin 7 000 ihmistä vuodessa.

Kävijälaskuri on piilotettu pönttöön ja se mittaa kävijämäärää infrapunasäteen avulla. Kuva: Riitta Mustonen

Viime vuonna kävijöitä oli yli 20 000 ja tänä vuonna Keskitalo odottaa uutta ennätystä.

"Ensin lumeton talvi lisäsi kävijöitä ja sitten korona. Kesällä saattoi olla jo ruuhkaa", Keskitalo tietää.

Valkmusassa on kaksi merkittyä lenkkiä: 2,5 kilometrin pituinen Simonsaaren pitkospuulenkki näkötornille ja toisella puolen puistoa polku Moronvuoren päivätuvalle.

Talvella, kun maa on jäässä, voi näkötornilta hiihtää suon poikki Moronvuorelle, mutta muuten yhteyttä kahden reitin välillä ei ole. Etäisyys linnuntietä on kolmisen kilometriä, mutta tietä pitkin 27 kilometriä.

Simonsaaren lenkki on 2,3 kilometriä. Moronvuorelle on 3,5 kilometriä tästä lähtöpisteestä, mutta kannattaa huomata hiihtäjämerkki – reitti on käytössä vain talvisin. Tietä pitkin matkaa on 27 kilometriä. Kuva: Riitta Mustonen

Valkmusan arvo on laajoissa ojittamattomissa luonnontilaisissa soissa. Keskitalon mukaan suot ovat viimeisimpiä, jotka rannikolla on saatu pelastetuksi.

Valkmusassa on kolmisenkymmentä erilaista suotyyppiä: rämettä, nevaa, aapaa, keidassuota.

Pitkospuureitin voi kulkea myötä- tai vastapäivään. Kahden lankun levyisellä reitillä on siellä täällä ohituspaikkoja eikä reitiltä pääse eksymään, jos ei poikkea metsälämpäreen kohdalla merkkaamattomalle polulle.

Reilun kahden kilometrin pitkospuupolku on pääosin hyvässä kunnossa. Kaksi kolmasosaa lenkistä on uusittu hiljattain, ja 600 metriä odottaa vielä uusintaa – sen osan puut on uusittu vuonna 2009. Ne on tehty käsittelemättömästä lehtikuusesta.

Metsähallituksessa mietitään, tehtäisiinkö 600 metrin pätkästä esteetön, jolloin suoluontoa pääsisi ihailemaan myös pyörätuolilla ja rollaattorilla.

Valkmusassa on rikas perhos- ja lintukanta. Markus Keskitalo näyttää puiston tunnuseläintä, uhanalaista rämekulmumittaria, jonka voi havaita puistossa. Kuva: Riitta Mustonen

Simonsaaren lenkillä on näkötorni ja levähdyspaikka. Tulentekoa täällä ei ole sallittu. "Jos kuivan maan saarekkeesta tuli pääsisi karkaamaan turpeeseen, siitä syntyisi iso harmi", Keskitalo perustelee.

Keskitalosta paras aika tulla Valkmusaan on auringon laskiessa tai noustessa. Lyhyelle lenkille voi tulla lastenkin kanssa eikä retkeen välttämättä tarvitse erityisiä varusteita.

Polun varrella ei roskia juuri näy. "Suomaa on niin tummaa ja tasaista, että täällä näkyy heti, jos joku heittää vaikka paperipyyhkeen maahan."

Keskitalo kumartuu poimimaan sammalen seasta karpalon. Syötäviä marjoja ja sieniä kansallispuistosta saa kerätä muttei mitään muuta. Ei edes tupasvillaa, vaikka eräs kävijä sitä oli kysynyt.