elokuva Vattuvene seilaa keveillä aalloilla

Kaikkihan sen tietävät: Ruotsi voittaa aina Suomen ja kietoo kansankotinsa asukkaat sosiaalidemokraattiseen isälliseen hellyyteen, takaa kaikille soman talon ja tilavan perheauton ja saa auringonkin paistamaan ja linnut laulamaan kirkkaammin kuin täällä.

Mutta kaikille ei silti synny pakkomieltä muuttaa Ruotsiin asumaan ja muuttamaan itseään ruotsalaiseksi perheenisäksi.

Mikko Virtanen tiesi jo koulupoikana, että on syntynyt suomalaisuuden vangiksi, pakkosuomalaiseksi, ja haluaa irti siitä. Hän lähtee Ruotsiin, muuttuu ruotsalaiseksi ja aloittaa onnellisen elämän. Vai...?

Uutuuselokuva Vadelmavenepakolainen perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin, mutta vain väljästi. Moni asia on hyvinkin toisin tai päinvastoin kirjassa ja valkokankaalla, mutta itse juoni ei.

Elokuva on melko pinnallinen ja keskittyy ruotsalaisuuden paremmuuteen ja suomalaisuuden huonommuuteen.

Ruotsalaisuuden ihaniin muistoihin kuuluu tietenkin myös se, että syö ruotsinlaivalla liikaa vadelmaveneitä ja oksentaa. Tämän muistanevat kaikki lapsina länsinaapuriin seilanneet.

Kutkuttavimpia kohtauksia ovat kuvaukset Mikon kouluajoista, pojan huoneen sisustusta myöten. Häiritsevää on aikuisen Mikon, Mikael Anderssonin tapa puhua suomea. Mutta hän onkin oikea ruotsalainen aksenttia myöten.

Ehkä sanomaa voi syventää ja miettiä tovi omaa elämäänsä: voiko identiteettiään vaihtaa? Jos tuntee itsensä vaikkapa maalaiseksi, voinko muuttua sellaiseksi vai onko vastassa ainainen raja? Omassa tai muiden päissä?

EIJA MANSIKKAMÄKI

Ruotsalaisuuden ihaniin muistoihin kuuluu tietenkin myös se, että syö ruotsin-

laivalla liikaa

vadelmaveneitä ja oksentaa. Tämän muistanevat kaikki lapsina länsinaapuriin seilanneet.

Avaa artikkelin PDF