Kokoomuksen tiellä on uhkakuvia
Ylen syyskuun lopussa (28.9) julkaisemassa puolueiden kannatusmittauksessa kokoomuksen kannatus luisui alaspäin.
Puheenjohtajakisan antama noste on kadonnut kannatusluvuista.
Kokoomuksen uuden puheenjohtajan Alexander Stubbin tuoma uutuuden viehätys nosti kannatusta hetkellisesti, mutta syksyllä kannatuskäyrä osoitti alaspäin.
Notkahduksen syyt on helppo päätellä. Alexander Stubbiin henkilöityneeseen kiiltokuvapolitiikkaan kyllästyneet ovat jättäneet puolueen, ja myös pieni- ja keskituloiset ovat alkaneet epäilemään kokoomuksen poliittista linjaa.
Kokoomuksen poliittinen linja on Jyrki Kataisen jälkeen kääntynyt oikealle.
Stubbin johtamasta kokoomuksesta on tullut suurituloisia suosiva puolue, jonka ministeri Laura Räty ihmetteli kuinka moni suomalainen mahtaa tienata alle 2 100 tai alle 2 600 euroa.
Tämä linjamuutos näkyi myös eduskunnan välikysymyskeskustelussa, missä pääministeri Stubb nimesi köyhän asiasta ja pienituloisten ihmisten ongelmista ansiokkaasti puhuneen kansanedustaja Tuomo Puumalan negatiivisuuden apostoliksi.
Kokoomuksen menestyksen tiellä on uhkakuvia. Myös pieni- ja keskituloiset voivat jättää puolueen jos kokevat, että nykykokoomus ajaa vain suurituloisten asiaa. Toinen uhkakuva on aluepoliittinen. Kokoomuksen tulevaisuuden näkymä on heikko, jos puolue kääntää selkänsä maakuntien Suomelle ja panostaa kansantalouden voimavarat vain Etelä-Suomen suurten kaupunkien kehittämiseen.
Esimerkkejä tästä ajattelusta on jo nähty. Kesällä 2012 Helsingin johtava kokoomuslainen kunnallispoliitikko Harry Bogomoloff halusi lakkauttaa Lapin yliopiston. Bogomoloffin mukaan Lapin yliopistosta valmistuneet kelpaavat vain lumitöihin.
Ennen kokoomuksen iskusanoja olivat koti, uskonto ja isänmaa. Nykykokoomuksen porvari on positiivinen.
Alexander Stubb näyttää esimerkkiä ja esiintyi Duudson-puistossa elävänä tikkatauluna. Kokoomuksen porukka hurmaantuu, kun Alex ottaa itsestään selfie-valokuvia nettiin. Kaikenlainen rento tunnelma on positiivista, mutta pienituloisten ihmisten ongelmista puhuminen on negatiivista.
Pääministeri Alexander Stubbin välikysymyspuheiden perusteella voi päätellä, että Stubb halusi vaientaa keskustelun, kun Tuomo Puumala puhui heikompiosaisen kansanosan taloudellisista ja sosiaalisista elämänoloista. Stubb nimitteli Puumalaa negatiivisuuden apostoliksi, mutta ei onnistunut vaientamaan Puumalaa.
Mutta mikä hinta on poliittisella vaikenemisella?
Hinta on se, että meillä on kahtiajakautunut yhteiskunta, missä pienituloisille ja heikompiosaisille annetaan saattohoitoa kaikessa hiljaisuudessa. Pahinta mitä nyt voi tapahtua on, että ihmiset ovat hiljaa ja menevät ääneti unohduksen yöhön.
Nyt ei saa vaieta!
Harri Mäki-Petäjä
Kannus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
