Biojätettä menee runsaastihukkaan sekajätteen seassa
Kun perheenisä heittää perunankuoret biojätteiden keräysastiaan Porissa, ne voivat päätyä lasivillatehtaan energiaksi Forssassa ja lopulta lannoitteeksi pellolle. Kotitalouksien vaivannäkö ei siis mene hukkaan.
Ympäristötilaston mukaan biojätettä kerättiin kotitalouksista vuonna 2010 yhteensä 0,3 miljoonaa tonnia. Siitä kaatopaikoille päätyi 0,005 miljoonaa tonnia.
Biolaitosyhdistyksen puheenjohtajan Christoph Gareisin mukaan erilliskerätyn biojätteen joutuminen kaatopaikalle oli poikkeustilanne, joka johtui Helsingin seudun jätehuollon ylikuormituksesta.
”Enää vastaavaa tilannetta ei pääse syntymään, vaan kaikki kerätty biojäte hyödynnetään”, Gareis vakuuttaa.
Hän arvioi, että noin neljännes kerätystä biojätteestä menee mädätettäväksi, jolloin massasta saadaan sekä energiaa että maanparannusainetta. Loput joko kompostoidaan tai poltetaan.
Gareisin mielestä Suomessa ohjautuu turhan paljon biojätettä polttoon sekajätteen mukana. Kaatopaikoille päätyy jopa puoli miljoonaa tonnia vuodessa eli enemmän kuin mitä erilliskerätään.
Keräystä kannattaisi tehostaa ja ottaa raaka-aineesta kaikki hyöty irti.
”Kotitalouksien biojätettä voitaisiin kerätä haja-asutusalueellakin, jos käyttöön otettaisiin useita jätelajeja keräävät monikammioautot.”
Esimerkiksi Saksassa kierrätystä on edistetty säätämällä laki, joka velvoittaa kunnat kierrättämään yhdyskuntien biojätteet. Niiden vienti kaatopaikalle on kielletty. Vastaavanlainen määräys tulee Suomeen 2016.
Gareisin mukaan kotitalouksien biojätteen keräys ei ole erityisesti tehostunut Suomessa viime vuosina.
Sen sijaan elintarviketeollisuuden ja kaupan biojäte päätyy enenevissä määrin hyötykäyttöön.
EU:n kaatopaikkadirektiivi rajoittaa yhdyskuntien biojätteen kulkeutumista kaatopaikoille. Siihen pyritään myös Suomen kansallisessa biojätestrategiassa.
Ylitarkastaja Ari Seppänen ympäristöministeriöstä kertoo, että yhdyskuntabiojätteen kierrätyksessä on jo saavutettu vuodelle 2016 asetettu tavoite.
Kaatopaikkadirektiivi edellyttää, että biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaatopaikalle vuonna 2016 enintään 35 prosenttia vuonna 1994 syntyneestä määrästä. Tuolloin yhdyskuntajätteestä oli biohajoavaa 2,1 miljoonaa tonnia, joten vuonna 2016 kaatopaikoille saa päätyä enintään 0,7 miljoonaa tonnia biojätettä.
Tavoite on täyttynyt, sillä toissa vuonna kaatopaikoille kertyi yhdyskuntien sekajätteen mukana runsaat puoli miljoonaa tonnia biojätettä.
Tavoitteet eivät lopu siihen. Vuonna 2016 kaatopaikoille saisi päätyä enintään neljännes yhdyskuntien biojätteestä.
Lisäksi kaatopaikalle vietävän sekajätteen seassa saa olla korkeintaan kymmenesosa biojätettä.
Nykyisin sekajätteen koostumuksesta puolet on biojätettä. Tehostettavaa on melkoisesti. Jatkossa kotitalouksien sekajätteitä ei kipata enää suoraan kaatopaikalle vaan kuljetetaan jäteasemalle lajiteltavaksi. Sieltä kaatopaikalle viedään vain roskat, joita ei pystytä hyödyntämään edes polttamalla.
Jätteiden lajittelua on tehostettava myös kodeissa. Samalla jätehuollon kustannukset kasvavat varmasti. Haja-asutusalueella biojätteet pitäisi kuskata yhteiseen keräyspisteeseen, ellei niitä kompostoida omalla pihalla.
Seppäsen mukaan elintarviketeollisuus ja kauppa kierrättävät biojätettä kiitettävästi. Ne toimittavat biojätettä kaatopaikoille korkeintaan satunnaisesti.
Suomessa on toistasataa toiminnassa olevaa biojätelaitosta, joista osa on kompostilaitoksia, osa biokaasulaitoksia. Bioetanolia valmistaa muutama laitos, joista Hämeenlinnan tehdas hyödyntää myös kotitalousjätettä.
Suomeen on suunnitteilla uusia biokaasulaitoksia erityisesti teollisuuden, kaupan ja maatalouden biojätteitä varten. Gareisin mukaan biokaasun tuotannon lisäämistä jarruttaa monimutkainen syöttötariffijärjestelmä. Sähköstä maksettava hinta ei elätä laitoksia.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
