Presidentin valinnassa on ollut kuusi poikkeusta — Kekkosen poikkeuslakia perusteltiin "julkisella keskustelulla"

Presidentti Urho Kekkonen hiihti lumituhoalueella Kiljavalla 19.2.1959. Kuva: Erkki Voutilainen

Tasavallan presidentti on valittu poikkeuksellisella menettelyllä kuusi kertaa Suomen historiassa.

Tunnetuin näistä on Urho Kekkosen valinta poikkeuslailla neljän vuoden jatkokaudelle vuonna 1973.

Kekkonen kieltäytyi asettumasta ehdokkaaksi vuoden 1974 presidentinvaaleissa. Kalevi Sorsan (sd.) hallitus ehdotti kuitenkin Kekkosen kauden pidentämistä neljällä vuodella.

Poikkeuslain perustelujen mukaan "julkinen keskustelu ja eri kansalaispiirejä edustavien yhteisöjen kannanotot ovat osoittaneet, että Suomen kansan suuri enemmistö haluaa Kekkosen jatkavan tehtäviensä hoitamista".

Todellisuudessa poikkeuslain taustalla oli se, että Neuvostoliitto asetti Kekkosen jatkokauden ehdoksi sille, että se hyväksyi Suomen vapaakauppasopimuksen EU:n edeltäjän EEC:n kanssa.

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin presidentiksi poikkeuslailla elokuun alussa 1944. Tuolloin taustalla olivat rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa. Edellinen presidentti Risto Ryti oli kirjeessään luvannut Saksan johtajalle Adolf Hitlerille Suomen jatkavan sotaa Neuvostoliittoa vastaan.

Myös Rytin valinta presidentiksi oli poikkeuksellinen. Sotatilan vuoksi presidentinvaaleja ei pidetty, vaan hänet valitsi presidentiksi vuosina 1940 ja 1943 vuoden 1937 presidentinvaaleissa valitut valitsijamiehet.

Tasavallan ensimmäisen presidentin valinta oli hallitusmuodon siirtymäsäädöksen nojalla annettu eduskunnan tehtäväksi. Eduskunnassa 1919 järjestetyn vaalin voitti Kaarlo Juho Ståhlberg.

Presidentinvaali pidettiin eduskunnassa myös 1946, kun sairastuneen Mannerheimin tilalle presidentiksi valittiin Juho Kusti Paasikivi.

Lue myös:

Joka neljäs suomalainen jatkaisi Niinistön presidenttikautta poikkeuslailla – enemmistö kannattaa kahden kauden rajoitusta