VIERASKOLUMNI
Taantumassa olevassa maassa kaivataan uutta Nokiaa, joka hoitaisi työttömyyden, kestävyysvajeen, ulkomaankaupan alijäämän, julkisen hallinnon eläkevajeet, kuntien ja valtion pienenevät verotulot ja sote-uudistuksen.
Ihmettä odotellessa kannattaa katsella, mitä hyvää tässä maassa vielä tapahtuu. Pisa-tutkimukset osoittavat vieläkin, että koulujen opetus ja oppilaiden oppiminen kohtaavat toisensa. Kuntaliitosrallista ja sote-sotkusta huolimatta sairaanhoito, lasten päivähoito ja ikääntyneiden hoiva toimivat. Ulkomaankauppaakin tehdään, vaikka kännykänteko on myyty ulos.
Vientikauppaa käydään satoja vuosia hyväksi havatuilla tuotteilla: puulla, elintarvikkeilla ja turkiksilla. Tietysti maassa tehdään vientiin vielä laivoja, puunjalostukoneiden osia, maatalouskoneita ja -laitteita, kemian tuotteita ja angrybirdsejä.
Vaikka kemian teollisuus on noussut suuremmaksi viejäksi kuin metsäteollisuus, metsäteollisuus on ylivoimaisesti suurin nettoviejä. Kotimainen raaka-aine on pitkälle jalostettu kotimaisilla tuotantopanoksilla, työt tehty kotimaisin voimin. Puunjalostuksen tuotteita kehitellään monessa firmassa omassa maassa.
Kotimainen metsäteollisuus on lama-aikoina kultaakin kalliimpaa. Puutuotteiden vienti tuo huonoinakin aikoina vakaata kassavirtaa, jos firmojen raha-asiat ovat kunnossa.
Metsäyhtiöt ovat viime vuosina joutuneet sopeuttamaan tuotantoaan nopeasti muuttuneen kulutuskysynnän takia ja korjaamaan kasinotalouden aikaansaaman maailmanvalloituksen jälkeistä krapulaa. Suuret suomalaiset metsäyhtiöt tekivät karmeita yrityskauppoja 2000-luvun alussa. Epäkuranttien ostosten alaskirjaukset ovat tulleet kalliiksi, ja tuotantoa on ajettu alas paljon myös Suomessa.
Kolmesta suuresta metsäyhtiöstä Metsäliitto eli Metsä Group on selkeimmin suomalainen yritys. Metsäliitto perustettiin 80 vuotta sitten edistämään suomalaisten metsänomistajien puukauppaa.
Vain muutamia vuosia perustamisesta Metsäliiton hallinnossa nähtiin, että puunvälitys ei riitä, vaan on oltava mukana myös puunjalostuksessa. Ensin hankittiin sahoja ja vaneritehtaita, mutta 60 vuotta sitten Metsäliitosta tuli oikea metsäyhtiö, kun osuuskunnan hallintaan tuli Äänekosken sellutehdas.
Metsäliiton 80-vuotishistoriikin kirjoittanut kolmikko, professori Markku Kuisma ja tohtorit Sakari Siltala ja Teemu Keskisarja kuvaavat Paperin painajainen, Metsäliitto, metsät ja miljardit Suomen kohtaloissa -nimisessä kirjassaan, miten osuuskunta on tullut nykyaikaiseksi metsäyhtiöksi. Kirja hengästyttää lukijaa. Metsäteollisuuden suuressa muutoksessa tapahtui paljon 25 vuoden aikana.
Paperin painajainen -kirja avaa lukijalleen näkymän siitä, millaista menoa maan tärkeimmällä vientialalla elettiin. Rahamarkkinoiden avautuminen 1980-luvulla, sitä seurannut kasinohuuma, karmea 1990-luvun lama, amerikkalaisten pankkien kaatuminen 2000-luvulla, kaikki nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet koko metsäklusteriin.
Eikä Metsäliitto ollut osattomana noina kriittisinä aikoina, kun toimialaa laitettiin uuteen järjestykseen. Painajainen on jäänyt historiaan. Toivottavasti uusi aika tuo lisää investointeja kotimaahan ja kasvaville metsille järkevää käyttöä.
Hyvin hoidettu kotimainen metsäteollisuus on paitsi maan talouden myös maaseudun selkäranka. Suomen metsien vuotuiset hakkuut jättävät maakuntiin vuosittain kaksi miljardia euroa kantorahatuloa. Tähän eivät muut teollisuuden alat elintarviketeollisuutta lukuun ottamatta pysty.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
