Lailliset aseet eivät ole ongelma
”Löperö aselaki vaarantaa yleisen turvallisuuden”, luki Facebookissa.
Niin Facebookin kirjoittajan kuin sisäministerinkin mielipiteen mukaan aselaki on liian ”väljä” ja sitä pitäisi tiukentaa. Olen asiasta eri mieltä. Kyllä Hyvinkään ampumatapauksen kaltaiset väkivallanteot laukaisee jokin muu asia kuin aselaki tai aseen omistaminen.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan henkirikoksia on Suomessa vuosina 2006–2010 tehty vuosittain 117–133. Näistä tehtiin teräaseella 40 prosenttia ja paljain käsin 23 prosenttia. Aseella tehtyjen henkirikosten osuus on ollut 17 prosenttia.
Ampuma-aseella tehdyissä rikoksissa yli puolet eli 56 prosenttia tehtiin luvattomalla aseella. Luvallisella aseella tehdään siis alle 10 prosenttia kaikista henkirikoksista.
Osoitteessa www.optula.om.fi/1324022193730 voi tutustua tilastoon.
”Kyllä lyöpä aseen löytää”, kuuluu vanha sanonta. Tuskinpa henkirikokset vähenisivät, vaikka kaikki luvalliset aseet kerättäisiin pois. 330 000 luvallisen aseen omistajaa eivät nähdäkseni resua ravintoloissa aamupuolelle yötä, vaan nukkuvat ja näkevät unta tulevan viikonlopun jahtipäivien upeista tunnelmista nokipannukahveineen ja makkaranpaistoineen tai keskittyvät ampumakisoihin.
Lupien saamiseen kuluu aikaa niin paljon tentteineen ja hakemuksineen, että pitää olla todella innostunut, että viitsii hoitaa kaiken byrokratian päästäkseen jahtiin tai ampumaharrastuksen pariin. Ampumaseuran jäsenyys tai metsästyskortti on luvan saamisen edellytys. Lisäksi halvimmillaankin harrastukselle tulee runsaasti hintaa. Patruunat ja luvat maksavat satasia, aseesta tähtäinlaitteineen joutuu maksamaan 500–2 000 euroa, jopa enemmän.
Sain perintönä pari luodikkoa ja hankin niihin luvat. Vaikka omistin ennestään aseita, jouduin suorittamaan poliisilaitoksella parin sadan kysymyksen ”palikkatestin”. Toisella käyntikerralla kävin näyttämässä aseet ja kolmannen käyntikerran vaati lupien noutaminen. Nyt ovat luvat lopultakin lompakossa.
Kolme puolikasta päivää poissa töistä ansionmenetyksineen ja melkein satasen lupamaksu nostivat aseiden hinnan monta kertaa niiden reaaliarvoa suuremmaksi. Ainoana positiivisena asiana lupaprosessissa koin poliisilaitoksella saamani ystävällisen palvelun ja neuvonnan siitä, kuinka pitää toimia.
Metsästäjät ja ampumista harrastavat joutuvat asiaan nykyisten mielipiteitten vuoksi sijaiskärsijöiksi ja kokevat olevansa melkeinpä toisen luokan kansalaisia muutaman mieleltään sairaan ammuskelijan vuoksi. Hyvinkään tapauksen yhteydessä media ja medialle annetut lausunnot lietsovat yleistä ilmapiiriä asevastaiseksi.
Vertailun vuoksi todettakoon, että tilastot kertovat rattijuopumusliikenneonnettomuuksien surmaavan vuosittain monikymmenkertaisen määrän ihmisiä siihen verrattuna mitä luvallisilla aseilla surmataan. Lisäksi rattijuopot aiheuttavat keskimäärin toista tuhatta eriasteista loukkaantumista vuosittain. Siinä sitä olisi ministerille ja virkamiehille työsarkaa pistää asia kuntoon.
Aselaki on jo nykyisellään riittäväni tiukka, eikä sen kiristäminen auta asiaa. Hyvinkään, Myyrmannin, Sellon, Jokelan, Porvoon, Kauhajoen ja Hyvinkään kaltaisten tapausten syitä on etsittävä jostakin muualta kuin aselaista. Metsästäminen ja ampumaurheilu ovat hienoja harrastuksia, eikä niitä tule lainsäädännöllä vaikeuttaa.
Toisaalta myös meidän luvansaaneiden on oltava riittävän huolellisia aseidemme säilyttämisessä, jotteivät Hyvinkään tapauksen kaltaiset mielettömät veriteot tule saamaan jatkoa.
Markku Jyrkkä
Halsua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
