Kallis ja tuettu raatokeräily
Raatojen keräily ja hävittäminen perustuu lainsäädäntöön. Tarkoitus on poistaa riskimateriaali rehuketjusta hallitusti, muotoilee Honkajoki Oy:n toimitusjohtaja Kari Valkosalo.
Hän perustelee tuottajien raatokeräilystä maksamia hintoja keräilyn kalleudella. Reitit ovat pitkiä, 700–800 kilometriä, usein kerätään yksittäisiä raatoja ja eri riskiluokkien materiaali lajitellaan eri kontteihin.
60 prosenttia raatojen käsittelyn kuluista syntyy keräilystä. Kilometri maksaa 1,43 senttiä, sanoo Valkosalo.
”Jos tuottaja toisi raadon itse tänne, mitä se maksaisi?”
Valtion tuki keräilylle on 40 prosenttia kustannuksista. Osuus on EU:n sallimalla ylärajalla, Valkosalo kertoo.
90 prosenttia eläinkannasta on keräilyn piirissä. Loput saa haudata. Suomessa keräilyn ulkopuolella on maan pohjoisosa.
Ykkösriskiluokan materiaali on laitokselle kuluerä. Kolmosluokan materiaalista taas kilpaillaan, sillä siitä saatavilla tuotteilla tehdään rahaa.
”Kolmosluokan materiaali on sorkkaa ja saparoa. Siinä on paljon sellaista, joka muualla maailmassa syötäisiin”, Valkosalo sanoo.
Kolmosluokan raaka-ainetta ei käsitellä Honkajoella. Se ohjataan yhtiön osaomistamalle rehutehtaalle Findest Proteinille.
Erityisesti sikajätteelle on kysyntää. Rehutehtaat ostavat sitä paljon, sillä siitä voidaan käyttää rehuihin sekä valkuainen että rasva.
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
